Will I leave my heart in Tokyo

Tässä postauksessa kerron syitä miksi valitsin juuri Japanin ja Tokion vaihtokohteekseni.

Gekko juoma-automaatissa Roppongissa kesällä 2014. Japanissa automaatteja on joka kulmalla ja koska ne ovat ulkona, myös gekot eksyvät katselemaan niitä.

• Eksoottinen kulttuuri. Pyhätöt, uskonto, ruoka, keksinnöt. Japani on niin paljon täynnä uutta, ihmeellistä ja outoa, että sitä on vaikeaa tiivistää muutamaan lauseeseen. Uusien asioiden kokeileminen on kivaa ja viime Japanin matkalla pidin oikeasti siitä etten esimerkiksi aina tiennyt mitä syön. Näin opin miten hyvää vaikkapa kanan maksa voi olla. Olen pitkään ollut viehättynyt aasialaiseen estetiikkaan ja Japani on sitä pullollaan.
• Hierarkia. Välillä kaipaan Suomessa enemmän hierarkiaa sisältävää kulttuuria. Käyn päässäni läpi kiusallisia tilanteita, sillä haluaisin teititellä sekä opettajiani että esimiehiäni. Tämän takia muotoilen lauseet niin, ettei niissä tarvitse käyttää pronomineja, mikä taas aiheuttaa tuskailua esimerkiksi sähköposteja kirjoittaessa. Jos työskentelen asiakaspalvelijana, teitittelen suunnilleen kaikkia asiakkaita, sillä he ovat tilanteessa itseni yläpuolella. (En kuitenkaan käytä sanoja "rouva" tai "herra", koska se menisi hiukan yli.)
• Populaarikulttuuri. Pidän animessa ja mangassa sen ainutlaatuisuudesta sekä tuoreudesta. Piirrosjälki on loistavaa ja toiminta kuvataan elävästi, juonissa voi tapahtua mitä tahansa ja vaikka hahmoissa on tiettyjä stereotypioita, ainakin osa on uudenlaisia persoonia.
        Olen viimeksi katsonut animesarja Durarara!!:a, joka kertoo erilaisten nuorten ihmisten kohtaloiden törmäämisestä Ikebukurossa. Mukana on joukko lukiolaisia, tummaihoinen venäläinen ja dullahan, joka on kadottanut päänsä. Jouni avautuu pikkuhiljaa eri ihmisten kertomana, mikä on hyvin epätavallista perinteiseen länsimaalaiseen draamaan verrattuna. Pidän enimmäkseen aikuisille suunnatuista animesarjoista, jotka sijoittuvat esimerkiksi alamaailmaan, mikä on myös länsimaalaisten sarjojen ja elokuvien preferenssinä. Tässä mielessä en siis ole sterotyyppinen vaaleanpunaisista superkampauksista ja jättisilmistä pitävä kawaii animehiimu. Esimerkiksi eräässä harmillisen lyhyeksi jääneessä, mutta silti hyvässä sarjassa toinen päähenkilöistä oli kuuro palkkamurhaaja.
       En rupea sen suuremmin itse blogissa animesta ja mangasta kirjoittamaan, mutta jos joku animesta pitävä tai lapsena Dragonball Z katsonut ei ole vielä nähnyt One Punch Mania, suosittelen lämmmöllä. Jos joku ei ole koskaan katsonut animea ja haluaisi kokeilla, kannattaa aloittaa studio Ghiblin elokuvista: Tulikärpästen hauta realismista tai sotaelokuvista kiinnostuneille, Prinsessa Mononoke toimintaleffoista pitäville ja Naapurini Totoro kaikenikäsille.
• Kohteliaisuus. Japanilainen asiakaspalvelu on hyvin kohteliasta ja esimerkiksi pienissä elintarvikekaupoissa ostokset saatetaan pakata asiakkaalle. Japanilaiset voivat tulla spontaanisti auttamaan turisteja, jos kaduilla pälyilee karttaansa eksyneen näköisenä. Tämän lisäksi japanilainen kohteliaisuus esiintyy paljon syvemmällä kielessä ja fraaseissa. Kirjaimellisesti japanilainen "hauska tutustua" kääntyy "pyydän suopeaa suhtautumista". Joskus tuntuu siltä, että haluaisin pyytää enemmän anteeksi tai kiittää syvemmin kuin se on äidinkielelläni mahdollista. Silti tiedän, että japanilaisen kohteliaisuuden kanssa olen vasta aloittelija.
• Ihmisten lyhyys. On ihanaa viettää useampi kuukausi maassa, jossa en ole keskimääräistä lyhyempi. Suomessa naisten keskipituus vuonna 2011 oli 167,2 senttiä kun taas Japanissa se oli vuonna 2013 vain 158 senttiä. Lisäksi koska miesten keskipituus Japanissa liikkuu 170 sentin tienoilla, en tunne oloani niin ahdistuneeksi väkijoukoissa. Suomessa olen sen verran pieni, etten esimerkiksi pysty saamaan olemuksellani tilaa metron ovella. Olen kuitenkin kasvattanut sen verran massaa salilla, että uskon pystyväni seisomaan rusentumatta ruuhkajunassa Tokiossa.
• Järjestelmällisyys - sääntöjen paljous. Kun olin pieni ja sain hienoja Legoja, parasta oli rakentaa 50-sivuisten ohjeiden mukaan hirmuinen triceratops. En päässyt sisälle siihen, miten legoista saisi enemmän olemalla luova, vaan uskoin vapaasti siihen että tarkoilla säännöillä voidaan päästä parempaa lopputulokseen. Jos ikinä järjestäisin häät (juhla jossa tiukkapipoisuus on suht sallittua juhlakalulle), istumajärjestys olisi suunniteltu hyvin tarkasti ja noutopöydässä olisi nuolet kiertosuuntaa varten.
       Japanissa kaltaiseni sääntöjen rakastaja kokee kaikkialla suurta mielenrauhaa. Metro- ja juna-asemilla nuolet lattiassa kertovat kulkusuunnan eikä portaissa tarvitse tämän takia törmäillä toisiin. Junalaitureilla lattiaan on merkitty jonottamiskohdat, joihin voi siirtyä samantien odottamaan junaa. Ei haahuilua laiturilla, ei ihmisiä estämässä junasta ulospäin pyrkivien ihmisten virtaa, eli juuri sopiva maa itselleni. Sääntöjen määrä mahdollistaa sen, että Tokion kokoinen kaupunki toimii ilman että kaikki menettävät hermonsa. Olen ollut huomattavasti enemmän stressaantunut lauantaina Helsingissä kuin Tokiossa, sillä Suomessa ihmiset eivät käytäydy kuin kaupunkilaiset. Olen juuri se kukkahattutäti, joka toivoisi enemmän sääntöjä laittamaan ihmiset ruotuun varsinkin pääkaupunkiseudulla, muahahahahaa!