Tässä postauksessa kerron syitä miksi valitsin juuri Japanin ja Tokion vaihtokohteekseni.

Gekko juoma-automaatissa Roppongissa kesällä 2014. Japanissa automaatteja on joka kulmalla ja koska ne ovat ulkona, myös gekot eksyvät katselemaan niitä.

Valitsin Japanin vaihtokohteekseni muun muassa seuraavien mielenkiintoisten seikkojen takia:

• Eksoottinen kulttuuri. Pyhätöt, uskonto, ruoka, keksinnöt. Japani on niin paljon täynnä uutta, ihmeellistä ja outoa, että sitä on vaikeaa tiivistää muutamaan lauseeseen. Uusien asioiden kokeileminen on kivaa ja viime Japanin matkalla pidin oikeasti siitä etten esimerkiksi aina tiennyt mitä syön. Näin opin miten hyvää vaikkapa kanan maksa voi olla. Olen pitkään ollut viehättynyt aasialaiseen estetiikkaan ja Japani on sitä pullollaan.
• Hierarkia. Välillä kaipaan Suomessa enemmän hierarkiaa sisältävää kulttuuria. Käyn päässäni läpi kiusallisia tilanteita, sillä haluaisin teititellä sekä opettajiani että esimiehiäni. Tämän takia muotoilen lauseet niin, ettei niissä tarvitse käyttää pronomineja, mikä taas aiheuttaa tuskailua esimerkiksi sähköposteja kirjoittaessa. Jos työskentelen asiakaspalvelijana, teitittelen suunnilleen kaikkia asiakkaita, sillä he ovat tilanteessa itseni yläpuolella. (En kuitenkaan käytä sanoja "rouva" tai "herra", koska se menisi hiukan yli.)
• Populaarikulttuuri. Pidän animessa ja mangassa sen ainutlaatuisuudesta sekä tuoreudesta. Piirrosjälki on loistavaa ja toiminta kuvataan elävästi, juonissa voi tapahtua mitä tahansa ja vaikka hahmoissa on tiettyjä stereotypioita, ainakin osa on uudenlaisia persoonia.
        Olen viimeksi katsonut animesarja Durarara!!:a, joka kertoo erilaisten nuorten ihmisten kohtaloiden törmäämisestä Ikebukurossa. Mukana on joukko lukiolaisia, tummaihoinen venäläinen ja dullahan, joka on kadottanut päänsä. Jouni avautuu pikkuhiljaa eri ihmisten kertomana, mikä on hyvin epätavallista perinteiseen länsimaalaiseen draamaan verrattuna. Pidän enimmäkseen aikuisille suunnatuista animesarjoista, jotka sijoittuvat esimerkiksi alamaailmaan, mikä on myös länsimaalaisten sarjojen ja elokuvien preferenssinä. Tässä mielessä en siis ole sterotyyppinen vaaleanpunaisista superkampauksista ja jättisilmistä pitävä kawaii animehiimu. Esimerkiksi eräässä harmillisen lyhyeksi jääneessä, mutta silti hyvässä sarjassa toinen päähenkilöistä oli kuuro palkkamurhaaja.
       En rupea sen suuremmin itse blogissa animesta ja mangasta kirjoittamaan, mutta jos joku animesta pitävä tai lapsena Dragonball Z katsonut ei ole vielä nähnyt One Punch Mania, suosittelen lämmmöllä. Jos joku ei ole koskaan katsonut animea ja haluaisi kokeilla, kannattaa aloittaa studio Ghiblin elokuvista: Tulikärpästen hauta realismista tai sotaelokuvista kiinnostuneille, Prinsessa Mononoke toimintaleffoista pitäville ja Naapurini Totoro kaikenikäsille.
• Kohteliaisuus. Japanilainen asiakaspalvelu on hyvin kohteliasta ja esimerkiksi pienissä elintarvikekaupoissa ostokset saatetaan pakata asiakkaalle. Japanilaiset voivat tulla spontaanisti auttamaan turisteja, jos kaduilla pälyilee karttaansa eksyneen näköisenä. Tämän lisäksi japanilainen kohteliaisuus esiintyy paljon syvemmällä kielessä ja fraaseissa. Kirjaimellisesti japanilainen "hauska tutustua" kääntyy "pyydän suopeaa suhtautumista". Joskus tuntuu siltä, että haluaisin pyytää enemmän anteeksi tai kiittää syvemmin kuin se on äidinkielelläni mahdollista. Silti tiedän, että japanilaisen kohteliaisuuden kanssa olen vasta aloittelija.
• Ihmisten lyhyys. On ihanaa viettää useampi kuukausi maassa, jossa en ole keskimääräistä lyhyempi. Suomessa naisten keskipituus vuonna 2011 oli 167,2 senttiä kun taas Japanissa se oli vuonna 2013 vain 158 senttiä. Lisäksi koska miesten keskipituus Japanissa liikkuu 170 sentin tienoilla, en tunne oloani niin ahdistuneeksi väkijoukoissa. Suomessa olen sen verran pieni, etten esimerkiksi pysty saamaan olemuksellani tilaa metron ovella. Olen kuitenkin kasvattanut sen verran massaa salilla, että uskon pystyväni seisomaan rusentumatta ruuhkajunassa Tokiossa.
• Järjestelmällisyys - sääntöjen paljous. Kun olin pieni ja sain hienoja Legoja, parasta oli rakentaa 50-sivuisten ohjeiden mukaan hirmuinen triceratops. En päässyt sisälle siihen, miten legoista saisi enemmän olemalla luova, vaan uskoin vapaasti siihen että tarkoilla säännöillä voidaan päästä parempaa lopputulokseen. Jos ikinä järjestäisin häät (juhla jossa tiukkapipoisuus on suht sallittua juhlakalulle), istumajärjestys olisi suunniteltu hyvin tarkasti ja noutopöydässä olisi nuolet kiertosuuntaa varten.
       Japanissa kaltaiseni sääntöjen rakastaja kokee kaikkialla suurta mielenrauhaa. Metro- ja juna-asemilla nuolet lattiassa kertovat kulkusuunnan eikä portaissa tarvitse tämän takia törmäillä toisiin. Junalaitureilla lattiaan on merkitty jonottamiskohdat, joihin voi siirtyä samantien odottamaan junaa. Ei haahuilua laiturilla, ei ihmisiä estämässä junasta ulospäin pyrkivien ihmisten virtaa, eli juuri sopiva maa itselleni. Sääntöjen määrä mahdollistaa sen, että Tokion kokoinen kaupunki toimii ilman että kaikki menettävät hermonsa. Olen ollut huomattavasti enemmän stressaantunut lauantaina Helsingissä kuin Tokiossa, sillä Suomessa ihmiset eivät käytäydy kuin kaupunkilaiset. Olen juuri se kukkahattutäti, joka toivoisi enemmän sääntöjä laittamaan ihmiset ruotuun varsinkin pääkaupunkiseudulla, muahahahahaa!

Lisää syitä ihastua Japaniin täältä ja voin allekirjoittaa täysin kaikki kymmenen kohtaa! 

Kun sain tietää, että Laurealla on vaihtokohde myös Tokiossa, halusin hakea ensisijaisesti sinne. Myös yliopiston kansainväliset sivut olivat suht helposti luettavissa ja englanninkieliset nettisivut selkeät. En ole ikinä kyllästynyt kaupunkeihin eivätkä ne ole tuntuneet liian suurilta, minkä takia haluan testata rajojani Tokiossa. Halusin lähteä vaihtoon tunnettuun paikkaan, ja myös kohdemaan pääkaupungissa opiskelu tuo itselleni lisäarvoa vaihtokokemukseen. Vaikka Japanin perinteinen kulttuuri kuten teeseremonia ja ikebana ovat mielenkiintoisia, itseäni kiinnostaa eniten tämänpäivän kaupunkikulttuuri. Samalla tavalla Helsingin seutu ei tuo esiin aitoa Suomea vaan on oma moderni sekoitus kaupunkikulttuuria suomalaisuudella. En siis valinnut väärin vaihtokaupunkia, jossa ei näe "oikeaa" japanilaista kulttuuria, vaan pääsin juuri siihen kohteesen johon toivoinkin pääseväni: maailman suurimpaan metropoliin.

Viimeisen viikon aikana ja erityisesti tänään olen tajunnut, että vaihtoon on enää jäljellä alle kuukausi. Kahdenkymmenenviiden päivän päästä sunnuntaina istun jo lentokoneessa kohti Tokiota.

Olen valmistautunut vaihtoon kuten kaikki muut: toimittanut papereita, hakenut viisumin ja kuluttanut reippahasti rahaa. Lentoliput ja koko vaihdon aikainen majoitus on maksettu etukäteen, joten niistä ei tarvitse huolehtia vaihdon aikana. Lisäksi olen pyrkinyt ostamaan erityisesti vaatteita vaihtoa varten, sillä Japanissa vaateet olivat viime reissulla suht kalliita. Jenin vahvistuminen suhteessa euroon kallistaa vaatteiden hintoja entisestään.

En ole kesäihminen enkä ole aiemmin omistanut paljoa kesävaatteita: esimerkiksi kaikki kesämekkoni on ostettu markkinoilta vuonna kivi ja keppi tai hankittu koossa 42 tanssiesitystä varten. Opiskeluaikoina en ole oikein ostanut muutenkaan vaatteita, joten on ollut ilahduttavaa sallia itselleen pientä shoppailua (alennusmyynneissä tietty!). Odotan innolla vaihdossa yhtenä asiana sitä, että saan pukeutua kaikkiin ihaniin vaatteisiin joita olen ostanut ja myös itse valmistanut.

Vaikka on saattanut vaikuttaa siltä, että en olisi innoissani vaihdosta, voin nyt vakavasti ja selvinpäin todeta olevani todella täpinöissäni vaihdostani. Jännitykseni on edennyt siihen vaiheeseen, että kämmeniäni hiotuttaa, mutta onneksi hyvällä tavalla. On mieletöntä tajuta, että neljän viikon kuluttua asun maailman suurimmalla kaupunkialueella, jolla asuu yli 37 miljoonaa ihmistä. Pelkästään asuinkaupunginosassani, Ikebukurossa, asuu yli 19 000 ihmistä (vertailun vuoksi postinumeroalueellani asuu tällä hetkellä hieman alle 8 000 ihmistä). Väenpaljous ei ainakaan vielä ahdista, en ole kokenut väkijoukossa navigointia epämiellyttäväksi aiemmin enkä kolmen viikon Japanin reissullakaan.

Vaihtokuumetta edesauttoi Liisa Stenbergin Vuosi Japanissa -kirjan lukeminen. Lisää mielenkiintoista tietoa kirjasta löytyy kirjoittajan omalta nettisivulta. Opin kirjasta jonkin verran uutta, mutta osa asioista tuntui itsestäänselvyyksiltä. Esimerkiksi japanissa kieltäytyminen ilmaistaan sanomalla "se on vähän...", eikä suoraan sanota ettei jokin asia onnistu. Tätä harjoiteltiin japanin peruskursseillakin, joten oli hauskaa että se oli erikseen kirjassa mainittu. Jos joku pohtii Japaniin pidemmäksi aikaa muuttamista työn tai opiskelujen takia, suosittelen kirjan lukemista!

Ulospäin näkynyt innottomuuteni saattaa johtua siitä, että mietin vähän liikaa miltä toisista ihmisistä tuntuu. En ole viitsinyt hehkuttaa vaihtoani esim. Facebookissa, koska on paljon ihmisiä jotka hakevat vaihtoon eivätkä pääse suosikkikohteeseensa tai edes vaihto-opiskelijaksi. Olen itse jäänyt rannalle ruikuttamaan ja silloin on välillä kirpaissut lukea mielettömistä vaihtokokemuksista. (Tästä samasta ajattelutavasta johtuen en halua jakaa julkisia huomionosoituksia, jos olen parisuhteessa. Sinkkuna kuhertelvien pariskuntien katsominen on harmillista.) Nyt ei pidä käsittää väärin, että vaatisin muilta ihmisiltä vastaavaa käytöstä, vaan kyse käytöksestä jota vaadin vain itseltäni. Muut saavat syödä vaikka räkää tai napanöyhtää, ei siihen voi sanoa juuta tai jaata.

Shibuya crossing kesällä 2014

Bucket listiksi kutsutaan listaa asioista, joita haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Termi on saanut nimensä kuolemaa tarkoittavasta sanonnasta "kick the bucket". Sanonta kuvaa ämpärin potkaisua itsensä alta esimerkiksi hirttäyttymisen yhteydessä. Koska bucket listillä on terminä niin masentava tausta, listaan vain erilaisia tavoitteita ja toiveita vaihtoon.

Kuva täältä

Toiveita vaihdon ajaksi:

• Vierailu läheisissä maissa! Erityisesti Korea, Taiwan ja Singapore kiinnostavat. Toivon, että löydän mielettömiä lentotarjouksia!
• Löydöt kesän alennusmyynneistä! Vaatteet ovat Japanissa yhtä kalliita kuin Suomessa ellei jopa kalliimpia, mutta silti niin kauniita.
• Matka pupu-saarelle! Japanissa sijaitsee Okunoshima-saari, jossa koe-eläimenä olleet kaniinit ovat päässeet lisääntymään holtittomasti. Kun soppaan lisätään pelleteillä ruokkiminen ja kesyyntyminen, saadaan turistikohde, jossa voi päällystää itsensä pupuilla, kuten mies tekee tässä videossa.
• Voisin vierailla uudestaan Narassa katsomassa peuroja. Tällä kertaa osaan varmaankin välttää paidan syömistä ja mennä katsomaan niitä rauhallisempia peuroja. Lisää viime kerrasta täältä.
• Kiertely ja kaartelu kosmetiikkamyymälöissä! Haluan oppia niin paljon Japanin kosmetiikkamarkkinoista kuin se on oman ajan puitteissa mahdollista. 
• Mielentila, jossa kaikki on mahdollista! Haluan olla avoin ex tempore -retkille ja -tapahtumille.
• Osallistuminen matsureihin. Olen vieraillut vain yhdellä matsurilla, mutta haluan nähdä niitä lisää.
• Hanamista nauttiminen! Yksi monista syistä miksi lähdin keväällä vaihtoon, oli se että pääsen näkemään kirsikankukkien kukkimisen. Olenkin erittäin innoisssani sillä kukkimisen ennustetaan ajoittuvan juuri huhtikuun ensimmäisiin päiviin, kun ohjelmassa on vapaa-päiviä ja retkiä.

Tavoitteita vaihdon ajaksi:

• Tutustu uusiin ihmisiin ja löydä kavereita.
• Syö shabu-shabu-ravintolassa.
• Opiskele innolla ja ime tietoa itseesi kuin valkoiset vaatteet mustia karvoja pesukoneessa.
• Käy Ghibli-museossa.
• Vieraile Hiroshimassa.
• Näe Itsukushima-torii.
• Opi japania ja erityisesti uusia kanjeja.
• Osta ripsivärivarastot täyteen seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Osta lisää ripsivärejä, jotta voi jakaa niitä kaikille, jotka tuskailevat huonoista ripsiväreistä. (Käytän siis japanilaista ripsiväriä, joka muistuttaa Sensain 38 ° -ripsiväriä, mutta maksaa japanissa vain n. 12 euroa. Lisää ripsiväristä tulossa blogiin.)
• Osta krääsää Tokion Pokemon centeristä. Asuntolani lähellä on yksi Pokemon Center, joten tämä on varmaan helppo toteuttaa. :D

Osakan öistä maisemaa Osaka Sky Buildingistä kuvattuna kesällä 2014.

Tässä postauksessa käsittelen historiaani Japanin ja vaihto-opiskelun parissa.

Unelma Japanissa opiskelusta sai alkunsa yläasteella, kun monen nuoren suomalaisen tapaan olin innostunut animesta ja mangasta. Näin kielimatka-esitteessä mainoksen Fukuokassa pidettävästä kolmen viikon kielikurssista ja siitä tuli unelmani. Hain kesätöitä, möin jäätelöä kuuden euron tuntipalkalla ja valmistauduin varaamaan matkaa, kunnes sain tiedon ettei kurssia Japanissa järjestettäisi enää. Myöhemmin selvisi, että sopivana kesänä järjestettäisiinkin kielikurssi, mutta olin jo lupautunut kesäksi suureen projektiin.

Toinen mahdollisuus tuli kun lukion oponi antoi minulle tiedon kahden viikon kielikurssista Japanissa. Etsiessäni lisätietoa huomasin hakuajan kurssille päättyneen. Jos oponi olisi välittänyt sähköpostin saman tien saatuaan sen, olisin kerennyt hakea, mutta nyt siihen ei ollut mahdollisuutta.

Kolmas mahdollisuus tuli abivuonna, kun olin lähdössä jälleen kielimatkojen kurssille Japaniin. Varausmaksut oli maksettu ja kaikki näytti menevän hyvin, kunnes pieni ydinvoimala posahti tsunamin takia Fukushimassa. Matka peruuntui, mutta onneksi tarjottiin mahdollisuutta päästä kurssille seuraavana vuonna vain tuhat euroa kalliimmalla hinnalla. En tarttunut tarjoukseen.

Aloitin opinnot yliopistossa ja olin kiinnostunut lähtemään opiskelijavaihtoon. Virheeni oli, että ensimmäisellä hakukerralla hain Kanadaan, Japaniin ja Ranskaan. Vasta käytyäni haastattelussa tajusin, että ainoa kulttuuri mistä haluan oikeasti tietää asuen samalla sen ympäröimänä useita kuukausia, on Japani. Olin vasta aloittanut Japanin kielen ja kulttuurin sivuaineopinnot, joten minua ei valittu vaihto-oppilaaksi edes Japaniin. Täydennyshaussa hain vain Japanissa sijaitseviin yliopistoihin, mutta en tullut valituksi.

Ajattelin, että jos en pääse Japaniin muuten, matkustan sinne väkisin. Tein kolmen viikon lomamatkan Japaniin kesällä 2014 silloisen avomieheni kanssa. Näimme Japanissa reilun neljän kuukauden erossa olon jälkeen, sillä hän oli viettänyt kevään vaihdossa Soulissa. Matkasta on kirjoitettu blogi. Tähän väliin haluan sanoa, että itselleni kyseinen kevät oli luokattoman shaibaa aikaa. Odotin vain kesää työskennellen puhelinmyyjänä ja tehden myöhässä olevaa kandiani koulussa, jossa en halunnut olla. Masennuin lievästi eikä avomiehenikään jaksanut kuunnella toistuvaa valitustani kaikesta.

Nyt asiat ovat kuitenkin paljon paremmin. Opiskelen Laureassa estenomiksi ja melkein jokaiselta kosmetiikan raaka-aineiden luennolta olen lähtenyt hymy persiissä, koska käsitellyt asiat ovat olleet niin mielenkiintoisia. Nyt voin lähteä edustamaan maailmalle koulua, josta olen oikeasti ylpeä. Olen kasvanut ihmisenä ja oppinut itsekkyyttä, omahyväisyyttä ja omien rajojen tuntemista. Englannin kielen taitoni on kasvanut valtavasti ja nykyisin pystyn kommunikoimaan englannilla melkein täydellisesti. Olen onnellinen ja tyytyväinen, että sain rauhassa kasvaa ihmisenä ennen vaihtoon lähtöä, sillä sen aikana voin kasvaa aina lisää.

Näin myöhemmälläkin iällä tuntuu aivan mahtavalta kun yksi unelmista on käymässä vihdoin viimein toteen!

Fushimi Inari pyhäkkö kesällä 2014. Joskus matka voi tuntua pitkältä, mutta olen naiivi ja uskon että sillä on tarkoitus.

Kaiken vaihto-opiskelun alku eli blogin perustaminen. Heti alkuun selitän mistä blogin nimi on peräisin:

Blogini nimeksi valikoitui hankala, pitkä ja kliseinen "Will I leave my heart in Tokyo". Nimi on mukahauska väännös brittiläisen Mini Vivan kappaleesta Left My Heart in Tokyo. Vaikka otsikko on kysymyslause, en laittanut sen perään kysymerkkiä, jotta otsikko taipuisi helpommin tekstissä (ja jotta se ei olisi niin negatiivinen). Lisäksi halusin nimellä tuoda esiin sitä, että vaihto-opiskelu ei ole koko aikaa ruusuilla tanssimista ja suoraan sanottuna minua jännittää edessä oleva vaihto suhteellisen paljon.

Syitä jännitykseen ennen vaihtoa on monia:

• Olen ainut pohjoismaalainen koko yliopistossa, joten en pääsen juoruamaan kuukielellä muista vaihtareista kenenkään muun kanssa.
• Ovatko muut vaihto-opiskelijat mukavia? On ihan täysin tuurista kiinni vietänkö kesäni hiimujen vai hauskojen ihmisten kanssa.
• Japanin kielen taitoni on ruosteessa ja varsinkin kanjit ovat vaipuneet unholaan kuin mustikat jugurttiin.
• Olenko tarpeeksi innokas japanilaisen kulttuurin harrastaja? Olen lukenut Japanin kielen ja kulttuurin sivuaineena, mutta oma harrastuneisuuteni on jäänyt erittäin kohtuulliselle tasolle. Sivistyksestäni puuttuu monia animesarjoja ja en ole koskaan uskaltautunut edes coneihin tai muihin japanin harrastajien kokoontumisiin.
• Olen alivuokraamassa asuntoani vaihdon ajaksi ja en tiedä asiasta yhtään sen enempää. Toivon että en ottaisi takkiini vaihdon aikana kovin paljoa. Jee! Sain vuokrattua asuntoni erittäin hyvälle ystävälleni, joten tästä ei tarvitse enää huolehtia! ^_^
• Vaihtoon liittyvät koulutehtävät ovat vieläkin tekemättä (sainpas sanottua sen ääneen). Sain palautettua tehtävät pari viikkoa sitten ja samalla sain napattua Laurean apurahan, kaikki siis tämänkin osalta kunnossa!

Toivon, että jännitys hälventyy mitä lähemmäksi lähtöpäivä eli maaliskuun 27. päivä hiipii.

Valitsin kliseisen nimen siksi, että vaihtoon lähtöön liittyy monia kliseitä. Vaihto-opiskelu on aikaa jolloin voi löytää itsensä, elämänsä rakkauden, päämäärän elämälleen, tulevan urapolun, nirvanan, haudatun bileteiniyden, maksan maksimialkoholikestävyyden tai yleisen kusipäisyyden (tosin jotkut keräävät kaikki). Vaihto on jotain joka muuttaa elämän, kasvattaa aikuiseksi ja jättää ikuisen paikan sydämeen. Eli se on kuin paha onnettomuus katastrofielokuvissa.

En varsinaisesti pidä kappaleesta johon blogin nimi perustuu, mutta kappale kuvaa mielestäni hyvin vaihtokohteeseeni liittyviä kliseitä. Tokio nähdään usein erittäin kalliina kaupunkina, jossa on kaikkea erittäin erittäin outoa. Neonvaloja on kaikkialla ja kadut ovat täynnä moderneja klubeja. Kaikkialla syödään riisiä tai sushia ja ruoka on fine-diningiä. Japanilaiset pukeutuvat joko cosplay-asuihin tai pukuihin pakauttuen aina täynnä oleviin juniin ja metroihin. Kadulla saa väistellä turisteja sekä talojen katolta hyppiviä salarymaneja.

Ennakkoluulot ovat usein vain ennakkoluuloja joten tässä blogissa pyritäänkin kumoamaan niitä sekä toivottavasti näyttämään elämää Japanissa turismin ulkopuolelta. Pyrin kertomaan mm. miksi valitsin vaihtokohteekseni Japanin, mitä odotan vaihdolta, miten japanilaiset kosmetiikkatuotteet eroavat eurooppalaisista, minkälaista on paras japanilainen ruoka ja onko Tokiossa oikeasti niin kallista kuin väitetään. Lisäksi postauksia saattaa tulla niin omaperäisistä aiheista kuin tulevasta asuntolastani, pakkaamisesta, lentomatkasta ja esittely kampuksesta.

Nyt kun tavoitteet on hinattu kattoon, voin unohtaa koko blogin koko vaihdon ajaksi vähäksi aikaa. Vaihdossa saattaa olla sen verran kiire ja paljon mielenkiintoista koettavaa että postauksia putoilee epäsäännöllisen säännöllisesti.

Shibuyan kuuluisa risteys kesällä 2014. Parin kuukauden kuluttua reittini koululle kulkee aivan vierestä!

Blogin ulkoasu on tehty alunperin englanniksi ja HTML-taitoni ovat pahasti ruosteessa, joten pahoittelen jo etukäteen jos ulkoasu on joskus epäjohdonmukainen.

Jos kysymyksiä tai postausaiheita on mielessä, olkaa hyvä kommentoikaa. Myös muun syyn takia saa kommentoida!