Lento ja hengailu Naritan lentokentällä
Odottelen tällä hetkellä yliopiston järjestämää ilmaista bussia asuntolalle Naritan lentokentällä. Lennosta selvittiin, mutta nuoret ihmiset jaksavatkin vaikka seipään nokassa.
Matkani alkoi kuumottavilla tunnelmilla muuton ja matkalle lähtemisen yhdistelmästä. Olin tuttuun tapaani liian myöhään liikkeellä. En voi muuta kuin kiittää kotijoukkoja nöyrästi, koska ilman heidän apuaan olisin vieläkin Koivukylässä pakkaamassa tavaroita. Lentokentällä kuumotusta aiheutti matkalaukun liikakilot ja toisen matkalaukun lukon rikkoutuminen lähtöselvityksessä. Ei tarvinnut suotta urheilla, hiki ja terve puna levisi kasvoille muutenkin.
Menolento oli supisuomalaisen suorasti sanottuna aika pyllystä. Istuin koneen keskiosassa ja molemmilla puolillani istui eläkeläisiä. En saanut tilaa kädensijoilla ja aina tasaisin väliajoin haistoin ikäihmisen pierun. (Tämän hieman myskisen pierun tunnistaa helposti, jos menee vaikkapa vanhemman rouvan jälkeen julkiseen vessaan (herroista ei kokemusta)). Sain nukuttua varmaankin hieman alle tunnin, sillä herra oikealla maiskutti koko ajan pimenetyn ajan purukumia. Pystyin nukahtamaan, kun ääni muuntui alitajunnassani hevosen laukaksi. Vasemmalla puolellani istunut rouva ei saanut unta yöllä, vaan katsoi televisiota lukuvalokeilassa. Kun valot sytyttettiin taas päälle ja rouva oli siirtynyt toimintaelokuvien pariin, uni näytti viimein maistuvan. Samaistui nuokkuvaan rouvaan niin hyvin, että nukahdin viimeiseksi puoleksi tunniksi lentoa. Jostain syystä lennolla oli erittäin kuuma, mikä teki lepäämisestä entistä hankalampaa.
Unettomuuden lisäksi kärsin lennolla matalan ilmanpaineen ja liikkumattomuuden aiheuttamista lihaskivuista jaloissani. Vaikka olin varustautunut tukisukkahousuilla, niiden saumat vain tuntivat hiertävän ahterini rikki. #MatkailuAvartaa
Koska lentotunnelmat olivat hieman masentavat, kerkesi pieni koti-ikävä ja ketut tästä -asenne iskeä. Kun saavuin lentokentälle ja pääsin laittamaan matkalaukkuni säilytykseen ihmisille (ei enää mahdollista Helsingin rauta-asemalla) kuudellla ja puolella eurolla, vaihtamaan kiduttajasukkahousut naistenhuoneen erillisessä vaatteiden vaihtokopissa ja nauttimaan tuoremehusta sekä suklaakroisanttista kolmella eurolla, elämä alkoi hymyillä. Ostin seitsemällä eurolla lounaan ja viidellätoista takuullisen hiustenkuivaimen ja tämä siis lentokentällä. (Opiskelijan parhaimmat huvit ovat niitä, kun pääsee halvemmalla kuin luuli.)
 |
| Kaikki tämä kolmella eurolla! Lisäplussana se, että tarjoilija sekoitti tilaukseni ja antoi suklaakroisantin tavallisen kroisantin hinnalla! ^_^ |
Vaikka olen viettänyt lentokentällä vain muutaman tunnin, olen taas muistanut miksi japanilainen kulttuuri on niin lähellä sydäntä. Itseni kaltaiselle tiedonjanoiselle ja uteliaalle ihmiselle Japanissa on miljoona ja yksi uutta asiaa löydettävänä sekä opittavana. Seuraavana uutena asiana on luvassa asuntola, uu jea, odotan innolla erityisesti nukkumaan pääsyä!
0 kommenttia