Olin todella tyytyväinen yliopistonin järjestämiin retkiin Saitamaan sekä Kabuki-esitykseen kansallisteatteriin. Kabuki-esityksen lippu maksoi opiskelijoille vain 1000 jeniä ja mukaan mahtui noin viitisentoista opiskelijaa. Melkein unohdin ilmoittautua retkelle, mutta kerkesin onneksi viimeisenä ilmoittautujana mukaan.

Teatteri-rakennus. Vaikka rakennuksen julkisivunäytti puupalkeilta, se oli tehty kokonaan betonista.

Eräs vaihtoekskuksen työntekijöistä lähti kävelemään kanssamme kansallisteatteriin. Lähdimme matkaan yliopistolta ja pääsimme perille vain yhdellä metrolinjalla. Päivä oli taas kerran erittäin lämmin, mutta olin silti tyytyväinen että olin pukeutunut simppeliin mekkoon. Espritille kiitos mekosta, joka on kietaisutyylinen ja jonka kangas on hiukan teknisen kankaan tuntuista. Tämän ansioista pitkähihainenkin mekko tuntuu viileämmältä kuin voisi olettaa. Monet esitykseen menijät olivat pukeutuneet kimonoon ja pukuihin, joten mielestäni osa opiskelijoista oli valitettavasti alipukeutuneita. (Mielestäni miesten hihaton paita sopii hyvin harvoihin tilaisuuksiin eikä niitä ole Japanissa ollenkaan.)

Näkymä teatterin sisäänkäynniltä: ulkopuolella oli jonkinlainen puutarha, joka näkyi ehkä hiukan paremmin autolla saapuville vieraille.

Esitys oli erittäin sopiva ensikertalaiselle, sillä itse näytelmä kesti vain noin tunnin. Normaalisti kabuki-esitykset ovat oopperan tavoin useiden tuntien mittaisia. Lisäksi esitykseen sisältyi kabukin erikoispiirteistä kertova esitys, jossa käytiin läpi musiikkia, lavasteita ja erityisiä kabuki-maneereita.

Kabuki-teatteri on 1600-luvulla peräisin oleva japanilaisen teatteritaiteen muoto, jolla on pitkä ja värikäs historia. Alun perin naisnäyttelijät olivat mukana näytelmissä, mutta prostituution takia naisnäyttelijät kiellettiin. Nykyisin kabuki-näytelmän kaikkia rooleja esittävät siis miehet. Näyttelijät erikoistuvat tietyntyylisiin rooleihin, esimerkiksi esittämään vain naisrooleja. Naisellinen vaikutelma saadaan aikaan toki korkealla äänellä, meikillä ja vaatteilla, mutta tämän lisäksi näyttelijät pitävät käsiään lähellä vartaloa, liikkuvat polvet yhdessä ja kävelevät hiippailevin askelin.

Kabukiin kuuluu monia elementtejä, jotka ovat tunnettu länsimaisessa taiteessa lähinnä elokuvista. Juonen huippukohdissa näyttelijä heiluttaa käsiään ja pyörittää päätään luoden kasvoilleen ilmeen joka kuvastaa hahmon sen hetkistä mielentilaa. Käsien ja pään heiluttelu saa katsojan keskittymään näyttelijän kasvoihin ja se toimii samoin kuin zoomaus lähikuvaan elokuvissa. Hahmojen askeleet tehdään erillisillä puupaloilla aivan kuin elokuvien äänitehosteet ja hahmojen vaatteita voi olla liikuttamassa mustiin pukeutuneet avustajat. Lisäksi näyttävin osio kabukissa ovat erilaiset pyörivät ja liikkuvat lavasterakennelmat. Muumien Vaarallisen Juhannuksen teatteri muistuttaakin jonkin verran kabuki-teatteria liikkuvine lavoineen ja nopeasti vaihtuvine taustoineen.

Puusta veistetty patsas kabuki-näyttelijästä. Näyttelijän kasvoilla on perinteinen meikki, jonka punaiset kohdat korostavat kasvojen verisuonia saaden aikaan tunteikkaan ilmeen. Suuret vaatteet korostavat hahmon kokoa ja mahtavuutta.

Kabuki-teatterin näytelmissä käytetty japani on niin vanhanaikaista, että japanilaisetkin käyttävät yleensä käännöstä kertovaa korvalaitetta. Tämä on käytännöllistä, eikä englanninkielistä käännöstä kuunteleva turisti erotu joukosta. Kuten oopperat niin myös kabuki-esitykset voidaan nähdä erittäin tylsänä taiteen muotona, jolle on helppo naureskella. Itseäni sekä oopperassa että kabukissa viehättää se että joitakin tarinoita on esitetty yleisölle vuosisatoja ja vaikka aikakaudet ovat muuttuneet ihmisten toiveet ja tunteet ovat pysyneet samoina.

Olin itseasiassa yllättynyt kuinka suomalainen juoni kabuki-näytelmällä oli. Näytelmä kertoi köyhästä perheestä, jonka tytär oli päätynyt maaherran hoviin töihin. Tytär oli tapettu syyttömänä juorujen perusteella ja tyttären veli janosi oikeutta turhaan kuolleen siskonsa puolesta. Tyttären ystävätär tuli tuomaan taloon surunvalittelut ja reilun kolmen litran saketonkan. Veljen vaimo varoitti tätä etukäteen juomasta sakea, sillä veli oli aiheuttanut harmia ennenkin humalapäissään. Viinan piru oli kuitenkin vahvempi ja veli kumosi tonkan vaimonsa sekä isänsä vastusteluista huolimatta. Kuten monet suomalaiset miehet historiassa, myös näytelmän japanilainen mies päätti lähteä isottelemaan kännissä ja lähti uhoamaan maaherran hoviin. Tässä vaiheessa juoni muuttuu ehkä enemmän japanilaiseksi, sillä miehen vaimo yrittää kovasti estää tätä ja lopuksi maaherra suostuu antamaan suuren rahasumman korvauksena miehen siskon hengestä.

Kabuki-teatteri on osa UNESCOn aineetonta kulttuuriperintöä. Jos kabuki kiinnostaa enemmän, suosittelen englanninkielistä Japanologia-sarjan jaksoa, joka löytyy täältä.

Näyttämön esirippuna toimi upea kudottu kangas. Normaalisti näytöksen ja lavasteiden vaihdot voidaan tehdä yleisön edessä, mutta tällä kertaa ne tehtiin esiripun takana.

Kuva teatterin katsomosta. Koska kyseessä oli kansallisteatteri, jossa esitettiin myös länsimaalaisia näytelmiä, katsomo oli melko länsimaalainen.

Yleiskuva teatterin aulasta. Mielestäni teatterin aula oli hyvin kaunis ja pidin erityisesti tilan valaisimista. Japanilaiseen tyyliin aulassa oli tietenkin liukuportaat.

Tässä postauksessa käsittelen historiaani Japanin ja vaihto-opiskelun parissa.

Unelma Japanissa opiskelusta sai alkunsa yläasteella, kun monen nuoren suomalaisen tapaan olin innostunut animesta ja mangasta. Näin kielimatka-esitteessä mainoksen Fukuokassa pidettävästä kolmen viikon kielikurssista ja siitä tuli unelmani. Hain kesätöitä, möin jäätelöä kuuden euron tuntipalkalla ja valmistauduin varaamaan matkaa, kunnes sain tiedon ettei kurssia Japanissa järjestettäisi enää. Myöhemmin selvisi, että sopivana kesänä järjestettäisiinkin kielikurssi, mutta olin jo lupautunut kesäksi suureen projektiin.

Toinen mahdollisuus tuli kun lukion oponi antoi minulle tiedon kahden viikon kielikurssista Japanissa. Etsiessäni lisätietoa huomasin hakuajan kurssille päättyneen. Jos oponi olisi välittänyt sähköpostin saman tien saatuaan sen, olisin kerennyt hakea, mutta nyt siihen ei ollut mahdollisuutta.

Kolmas mahdollisuus tuli abivuonna, kun olin lähdössä jälleen kielimatkojen kurssille Japaniin. Varausmaksut oli maksettu ja kaikki näytti menevän hyvin, kunnes pieni ydinvoimala posahti tsunamin takia Fukushimassa. Matka peruuntui, mutta onneksi tarjottiin mahdollisuutta päästä kurssille seuraavana vuonna vain tuhat euroa kalliimmalla hinnalla. En tarttunut tarjoukseen.

Aloitin opinnot yliopistossa ja olin kiinnostunut lähtemään opiskelijavaihtoon. Virheeni oli, että ensimmäisellä hakukerralla hain Kanadaan, Japaniin ja Ranskaan. Vasta käytyäni haastattelussa tajusin, että ainoa kulttuuri mistä haluan oikeasti tietää asuen samalla sen ympäröimänä useita kuukausia, on Japani. Olin vasta aloittanut Japanin kielen ja kulttuurin sivuaineopinnot, joten minua ei valittu vaihto-oppilaaksi edes Japaniin. Täydennyshaussa hain vain Japanissa sijaitseviin yliopistoihin, mutta en tullut valituksi.

Ajattelin, että jos en pääse Japaniin muuten, matkustan sinne väkisin. Tein kolmen viikon lomamatkan Japaniin kesällä 2014 silloisen avomieheni kanssa. Näimme Japanissa reilun neljän kuukauden erossa olon jälkeen, sillä hän oli viettänyt kevään vaihdossa Soulissa. Matkasta on kirjoitettu blogi. Tähän väliin haluan sanoa, että itselleni kyseinen kevät oli luokattoman shaibaa aikaa. Odotin vain kesää työskennellen puhelinmyyjänä ja tehden myöhässä olevaa kandiani koulussa, jossa en halunnut olla. Masennuin lievästi eikä avomiehenikään jaksanut kuunnella toistuvaa valitustani kaikesta.

Nyt asiat ovat kuitenkin paljon paremmin. Opiskelen Laureassa estenomiksi ja melkein jokaiselta kosmetiikan raaka-aineiden luennolta olen lähtenyt hymy persiissä, koska käsitellyt asiat ovat olleet niin mielenkiintoisia. Nyt voin lähteä edustamaan maailmalle koulua, josta olen oikeasti ylpeä. Olen kasvanut ihmisenä ja oppinut itsekkyyttä, omahyväisyyttä ja omien rajojen tuntemista. Englannin kielen taitoni on kasvanut valtavasti ja nykyisin pystyn kommunikoimaan englannilla melkein täydellisesti. Olen onnellinen ja tyytyväinen, että sain rauhassa kasvaa ihmisenä ennen vaihtoon lähtöä, sillä sen aikana voin kasvaa aina lisää.

Näin myöhemmälläkin iällä tuntuu aivan mahtavalta kun yksi unelmista on käymässä vihdoin viimein toteen!

Fushimi Inari pyhäkkö kesällä 2014. Joskus matka voi tuntua pitkältä, mutta olen naiivi ja uskon että sillä on tarkoitus.