Käyn läpi tässä postauksessa jotakin ostamiani kosmetiikkatuotteita. Olen ollut tyytyväinen erityisesti meikkituotteiden hinta-laatusuhteeseen ja hyvään valikoimaan. Olen ostanut suurimman osan meikeistäni Shibuya 109 -ostoskeskuksen Plaza-kaupasta sekä Hikarie-tavaratalon American Pharmacystä. En ole huomannut, että hinnat olisivat kalliimpia kuin vaikkapa sekavammissa kemikalioissa, joten olen päätynyt mukavemmilla ilmapiireillä varusteltuihin liikkeisiin.

Etude Housen Look at my eyes -luomivärejä ja Bling Bling Eye Stick. Kun jonkin nimi on Bling Bling Eye Stick, sitä ei voi olla ostamatta.

Olen totaalisesti ihastunut korealaisen Etuden Housen värikosmetiikkaan! Hinnat ovat edulliset, mutta silti tuotteet ovat laadukkaita. Erityisesti Look at my eyes -luomivärit ovat hurmanneet minut 500 jenin (4 euron) hinnallaan. Luomivärien koko (2 grammaa) on juuri sopiva ja pigmenttiä riittää loistavasti! Värivalikoimassa on beigeen, kultaan ja punaiseen taittavia sävyjä, joista osa on glitterimäisiä ja osa metallinhohtoisia. Ostin kuvassa näkyvien luomivärien lisäksi ihonvärisen luomivärin kevyellä helmiäishohteella, jonka tarkoituksena on auttaa luomivärien häivyttämisessä. Kun luomelle laitetaan pohjustuksen jälkeen ihonvärinen luomiväri, liukuvat muut värit sulavammin sen päällä.

Swatch-kuva luomiväreistä. Ylimpänä Look at my eyes viinipunainen metallihohtoluomiväri, keskellä punaiseen ja kultaan taittava glitteriluomiväri ja alimpana Bling Bling Eye Stick.

Olen ollut todella tyytyväinen luomivärien pysyvyyteen ja pigmenttiin. En ole aiemmin käyttänyt päivämeikissä glitteriluomivärejä, mutta Japanissa ne eivät ole epätavallinen näky kaupungilla. Glitteriä varisee jonkin verran myös alaluomelle, joten varsinkin tällaisten luomivärien kanssa meikkivoide kannattaa lisätä silmämeikin jälkeen. Bling Bling Eye Stickin koostumus on enemmän voidemainen ja se on hiukan hankalammin häivytettäessä. Viininpunaisessa luomivärissä on todella nätti metallinen hohde, joka ei pistä liikaa silmään päivämeikissäkään. Olen käyttänyt sitä myös yhden värin smoky eyes-meikissä.

Ettusais Premium CC amino cream -voide. Tuubi on kätevämpi ottaa mukaan salille kuin esimerkiksi pumppupullo.

Käyn salilla kerran viikossa ja olen kaivannut tuotetta, jonka voi sipaista naamaan nopeasti suihkuun jälkeen. Tuotteen pitäsi peittää hiukan punaisuutta, mutta myös kosteuttaa ihoa. Ostin apuun Ettusaisin Premium CC Amino Creamin, jonka luvataan tasoittavan ihoa, korjaavan ihonsävyä, mutta myös kosteuttavan ihoa. Tästä CC-voiteesta on saatavilla keltaisen ja punaisen sävyyn taittavaa voidetta. Omalle iholleni sopi paremmin keltaisempi voide ja tuote toimii tarkoituksessaan hyvin: Iho ei kiristä kuivuuden takia, iho näyttää freesiltä ja tuote antaa hiukan mattamaisen pinnan. Joku voisi ihmetellä, miksi haluan laittaa naamani meikkiä vain kotimatkani ajaksi. Olen kuitenkin epäileväinen Tokion ilmanlaadun suhteen ja ulkona kasvojen iho tuntuu "alastomalta" ilman meikkiä. Lisäksi CC-voiteessa on korkea neljänkymmenen suojakerroin sekä UVA-suoja.

Yhdysvaltalaisissa verkkokaupoissa tuotteen hinta huitelee jopa yli viidessäkymmenessä eurossa, mutta maksoin tästä kappaleesta hiukan ylli 20 euroa. Tämä ei ole mielestäni huono hinta, koska voin käyttää voidetta meikkivoiteena nykyisen Lumenen meikkivoiteen loputtua.

Etude Housen Big Cover Concealer Cushion. Näitä naksuteltavia peitevoidekyniä oli saatavissa monissa eri sävyissä mutta myös "ongelmakohta"-väreinä: vihreänä, violettina, oranssina ja valkoisena.

Käytän T-alueellani ja nenänpielissä yleensä vihreää peiteväriä häivyttämään punaisuutta. Olen aiemmin käyttänyt Kicksin ja Oriflamen peiteväripaletteja, joissa on ollut puna-viher-kelta-valikoima. Molemmissa paleteissa vihreä on loppunut ensiksi, sillä käytän sitä eniten. Kasvoni punehtuvat jonkin verran myös alkoholin vaikutuksesta, joten yleensä juhlimaan lähdettäessä pohjustan poskien ihon vihreällä. Koska peiteaineen päälle laitetaan meikkivoide, kasvot eivät näytä vihreältä.

Etude Housen peiteväritussi on suht kätevä käyttää. Tyyny ei ole erityisen hygieeninen, jos sitä käytetään suoraan kasvojen iholle, joten laitan yleensä peiteaineen ensin kämmenselälleni. Sivellin pää levittäisi peitevoiteen ehkä helpommin. Voide on melko vähäpigmenttistä (verrattuna enemmän voidemaisiin paletteihin) ja suht juoksevaa. Tussin päässä on naksutin, jolla peiteainetta annostellaan. Olen tyytyväinen peitevoiteeseen, sillä sitä on lähes mahdotonta laittaa liikaa, mutta halutessaan sitä on mahdollista kerrostaa. Tuote on hajustettu, mikä on täysin turhaa, mutta hajustaminen on yleistä aasialaisissa tuotteissa. Tuoksu ei ole ehkä kaikkien mieleen, sillä se on hyvin kemiallinen.

Etude Housen Face Designing Brightener ja Etude Housen Brush nro. 150

Yläasteella saatu poskipunasiveltimeni sanoi sopimuksen irti (metallisen holkin liima petti ja holkki irtosi puuvarresta), joten pääsin jouduin ostamaan uuden poskipunasiveltimen. Etude Housen poskipuna/countour-sivellin maksoi vain kahdeksan euroa, joten se toi pika-avun ongelmaan. Kun ostin siveltimen, en tiennyt vielä Hakuhodon siveltimistä.

Olen jonkin aikaa miettinyt korostus-puuterin ostamista ja päädyin Etude Housen suht edulliseen (12,60 euroa) Face Designing Brightenriin. Puuterissa ei ole hirveästi glitteriä, vaan enemmän helmiäishohdetta, mikä sopii näin ensikertalaisen käyttöön. Sana korostus on suomen kielessä yhdistetty hiukan negatiivisiin asioihin ja se merkitsee lähes samaa kuin tuoda esille. Tämän takia tummien silmänalusten korostaminen ei kuulosta hyvältä. Korostavien meikkien valoa heijastavien pigmenttien tarkoitus on kuitenkin tuoda valoa sinne missä sitä ei normaalisti ole, kuten tummiin silmänalusiin. Tällä saadaan aikaa effekti, että tummia silmänalusia ei olisi ja valo saadaan sinne missä sitä normaalisti on. Käytän Etude Housen korostus-puuteria poskipäillä, jolla saadaan aikaa hehkuva meikki ja terveen näköinen iho.

En normaalisti käytä kovin kummoista meikkiä, mutta koska aasialaiset naiset näyttävät todella huolitelluilta, olen itsekin viettänyt enemmän aikaa meikin kanssa. Olen tykästynyt siihen, että saan joka päivä värittää silmäni kauneilla väreillä ja varjostaa kasvoja enemmän kuin normaalisti. Koska ilmasto on hyvin kuumaa ja kosteaa, meikin pysyvyyteen tulee kiinnitettyä enemmän huomiota. Koko kasvojen puuterointi mattameikkivoiteen jälkeen olisi ehkä liikaa Suomessa, mutta kun pelkkä astuminen asuntolan käytävään saa hien nousemaan pintaan, on se ehdottoman tarpeellista. Olen myös huomannut että irtopuuterin käyttö estää meikkivoiteen valahtamisen ja näytän yllättävän freesiltä myös iltapäivällä ruuhkametron jälkeenkin. (Eli irtopuuteri toimii niin kuin sen kuuluukin).

Satuin pistäytymään Hikarie tavaratalossa koulumatkallani. Kävelen jokainen koulupäivä kahdesti tavaratalon lävitse, mutta olen käynyt ostoksilla vain muutaman kerran. Tällä kertaa nostin katsettani lattiasta ja huomasin valtavan tiskin täynnä meikkisiveltimiä. En ole kertaakaan nähnyt yhtä montaa ja erilaista meikkisivellintä samaan aikaan: testerisiveltimet oli lajiteltu kolmeen pitkään jonoon, joissa jokaisessa oli kaksi riviä.

Päätin ostaa uuden häivytyssiveltumeni, sillä vanha Make Up Storen sivellin on kulunut ja sen muotoilu soveltuu paremmin luomivärin levittämiseen, ei häivyttämiseen. Päättetyäni mallin sain vielä valita haluanko siveltimeni mustana, normaalia pidempänä, valkoisena, hopeisena vai kultaisena. Päädyin käytännölliseen, normaalia pidempään mustaan siveltimeen, johon hopealla painettu merkki Hakuhodo. Sain kokea aitoa japanilaista asiakaspalvelua, kun yksi myyjä lähti hakemaan vaihtorahaa toisen pakatessa tuotettani. Sivellin oli lopulta pakattuna pieneen muovitaskuun, läpinäkyvään muovipussiin, oranssiin paperipussiin ja valkoiseen paperikassiin. Myyjä ojensi paperikassin molemmin käsin ja jäi toivottamaan kiitoksia kun jatkoin matkaani eteenpäin. (Ei ole tämmöistä Suomessa ei.)

Sivellin oli hiukan sika säkissä -ostos, mutta kun Japanissa ollaan, säkistä paljastuu usein Wagyu-lehmä.

Hakuhodo (lausutaan Hakuhoodoo) on japanilainen siveltimiä valmistava yritys, joka valmistaa vieläkin kaikki siveltimensä käsityönä. 95 % tuotannosta on meikkisiveltimiä, mutta yritys valmistaa myös perinteisiä kalligrafia- ja posliinimaalaus-siveltimiä. Kuukaudessa pystytään tuottamaan 500 000 sivellintä, mikä on mahdollista koska käsityöprosessit on pilkottu liukuhihnamaisesti osiin. Kaikki työntekijät ovat käsityöläismestareita ja he ovat erikoistuneet tiettyihin työvaiheisiin. Esimerkiksi vain osa työntekijöistä valitsee siveltimissä käytettävät karvat. Siveltimistä tekee erinomaisia karvojen korkea laatu: karvojen päätä ei leikata muotoon vaan valmiissa siveltimessä on ne karvan luontaiset latvat, jotka löytyvät myös eläimen turkista. Karvat myös valitaan huolella kunkin siveltimen käyttötarkoituksen mukaan. Hakuhodon tuotevalikoima on vaikuttava: heidän nettisivujensa valikoimasta löytyy esimerkiksi 34 erilaista kulmakarvasivellintä.

Koska Hakuhodo käyttää siveltimissään eläinten karvoja, siveltimet eivät sovellu vegaaneille. Tosin myös synteettisistä karvoista valmistettuja siveltimiä löytyy. Mielestäni käytetyt karvanlähteet, kuten vuohi, hevonen, orava ja kärpät (engl. weasel) ovat järkeviä lajivalintoja käytettäväksi siveltimissä, sillä mikään niistä ei ole uhanalainen.

Hakuhodon sivellin numero H3098. Karvat ovat vuohesta. Taustalla Hakuhodon paperikassi (joka oli todella suuri siveltimen kokoon nähden).

Onko siveltimen tuntuma sitten erilainen? On. En ole ikinä kohdannut yhtä pehmeää sivellintä. Vaikka käytetty karva on peräisin vuohesta, sivellin tuntuu iholla kuin kissanpennun tassulta (kynnet sisäänvedettyinä tietenkin). Tämä tekee häivyttämisestä ehkä hiukan haasteellisempaa, mutta toisaalta jälki siveltimellä on erittäin utuista. Verrattuna isojen brändien siveltimiin (esim Lancome), laatu ja pehmeys ovat parempia.

Entäpä sitten hinta? Maksoin edellisestä Make Up Storen häivytyssiveltimestä n. 20 euroa mutta sen on ollut melko tavallinen sivellin. Hakuhodon häivytys sivellin maksoi vain 1728 jeniä eli n. 14,20 euroa.
Tein hintavertailua ja tässä muutamien sivellinten hintoja:

• Viuhkasivellin 2160 jeniä - 17,75 euroa
• Meikkivoidesivellin 4320 jeniä - 35,50 euroa (Duroyn meikkivoidesivellin on hinnaltaan noin n. 30 euroa.)
• Viimeistely/Puuterisivellin 7128 jeniä - 58,55 euroa
• Peiteainesivellin 2376 jeniä 19,50 euroa
• Rajaussivellin 1296 jeniä - 10,65 euroa
• Luomivärisivellin 2106 - 17,75 euroa

Palasin kiittämään siveltimien hyvästä laadusta ja sain mukaani yrityksen tuotekatalogin. Jos siis joku tarvitsee uutta meikkisivellintä, tuon semmoisen mielelläni mukanani. Voin lämmöllä suositella siveltimiä niin hintansa, laatunsa kuin tuntumansa perusteella!

Palatessani ensimmäistä kertaa yliopistolta eksyin hiukan Ikebukuron asemalla. Tämä ei ollut kuitenkaan harmillista, sillä törmäsin asematunnellissa kynsitarrojen myyntikojuun. En ole koskaan käyttänyt kynsitarroja ja kynsien lakkaustaidotkin ovat heikohkot. Myyjä puhui ainoastaan japania ja tarjosi näytettä tarroista kynsiini. Koska kynteni ovat lyhyet, yhdestä liuskasta riitti kahteen kynteen. Tarrat näyttivät kynsilakalta, joka asetettiin kynnelle kalvona ja paineltiin paikoilleen. Ylimääräinen kalvo katkaistiin kynnellä ja kynnet siistittiin pakkauksen mukana tulevalla viilalla. Ainut huono puoli tarroissa oli, että avaamisen jälkeen ne täytyy käyttää pois kuivumisen takia.

Pidin myyjän myyntityylistä, vaikka en ihan kaikkea myyntipuheista ymmärtänytkään: kun esittely oli ohi, hän kehotti katselemaan mitä eri malleja tarroista löytyy, eikä missään vaiheessa tilannetta ollut pakko-ostaa-tunnetta.

Sain persikan värisen kynsilakkaliuskan ja ranskalaisen manikyyrin yhteen kynteen. Jälki muistuttaa aivan normaalia kynsilakkaa. Liuskoja voi jopa hiukan venyttää, jos ne ovat liian kapeita omaan kynteen.

Valitsin hentoa sinistä kukkakuviota sisältävät tarrat ja pyysin lisäksi esitteen yrityksestä. Tarrat maksoivat kolmisentoista euroa, mikä japanilaisella mittapuulla on kallista. Yllätyin kuitenkin tarrojen kestävyydestä: tarroihin ei tullut naarmuja tai lohkeamisia 12 päivän käytön jälkeen. Olisin voinut pitää tarroja pidempäänkin, mutta kynnen luonnollinen kasvu teki tarroista hupsun näköiset. Tarrat eivät myöskään lohjenneet kynsiä leikatessa.

Kynsitarrat 12 päivän käytön jälkeen. Muissa kynsissä Essien kynsilakkaa, joka on ollut kynsillä lyhyemmän aikaa kuin tarrat.

Ostamani kynsitarrat pääsivät käyttöön maanantaina, jolloin menin Nack-tanssikerhon juhliin. Tarroja oli helppo käyttää ja ensikertalaisena onnistuin mielestäni hyvin (ottaen huomioon onnettomat lakkaustaidot). Unohdin kuitenkin taittaa tarrat kynnen yli, mikä on johtanut pieniin lohkeiluihin. En myös venyttänyt tarroja sopivan kokoisiksi kynsilleni, joten osa tarroista on hiukan liian pieniä. (Teen tälläisiä virheitä myös tavallisella kynsilakalla, joten sinänsä kynteni eivät näytä huonommalta.)

Incoco kynsitarrat sävyssä Secret Garden. Neljäntenä päivänä lakassa näkyy hiukan naarmuja. Taustalakka on valkoinen, mutta valossa jopa hopeinen. Sininen sävy sointuu nätisti vaatekaappini pääväreihin. :D

Incoco on alunperin yhdysvaltalainen yritys, joka kahdenkymmenen vuoden tuotekehityksen jälkeen on patentoinut kynsilakasta valmistetut tarrat. Tarrat lähtevät tavallisella kynsilakanpoistoaineella ja ne luokitellaan kosmetiikaksi. Incocoa on saatavilla netin kautta ja tarroja myydään nettisivujen mukaan myös Ruotsissa. Pidin tarroista niin paljon, että aion ostaa niitä lisää. Vaikka tarrat ovat kalliita verrattuna tavalliseen kynsilakkaan, vertaisin niiden jälkeä ja kestävyyttä enemmän manikyyriin. Tällöin niiden hinta on jopa edullinen (yksiväriset n. 9 euroa, kuvalliset n. 12 euroa).

Tänään vuorossa on toinen videopostaukseni, jee jee! Olen ollut sen verran laiska ja kiireinen, että tällä kertaa asioista oli helpompi kertoa videolla. Olin tänään tosiaan tanssikerhon juhlissa, jotka järjestetään kerhotoiminnasta kiinnostuneille uusille opiskelijoille. Koska kerhoja on yliopistossa useita kymmeniä, pystyy ensimmäisiksi viikoiksi saamaan ohjelmaansa useita juhlia, jos kiinnostusta löytyy. En kuitenkaan itse ole näillä näkymin menossa muihin tervetuliaisjuhliin, sillä aitoa kiinnostusta itse muihin kerhoihin liittymiseen ei juurikaan löydy.

Eli tosiaan, jos haluat tietää mitä siistiä on tapahtunut itseasiassa juuri tänään, laita viestiä tai kysy vanhemmiltani parin päivän päästä. Videolla unohdin mainita, että olen saanut rekisteröityä osoitteeni maistraattiin ja oma terveysvakuutuskorttini saapui viimeinkin (ja nyt kävin myös kysymässä, mikä postista on edes tullut). Kansallinen vakuutus kattaa siis 70 % hoitokuluistani ja maksan siitä n. 15 euroa kuussa.

Kuva kauppareissun matkan varrelta. Kirsikan kukat olivat värjänneet kävelytien melkein vaaleanpunaiseksi.