Sattumalta päädyin toissa viikon sunnnuntaina uudestaan risteilylle Tokionlahdelle, tällä kertaa japanilaisen kaverini kanssa. Kaverini oli saanut risteilyliput lahjaksi mentyään ystävänsä häihin ja hän halusi jakaa ne kanssani. Erittäin ystävällistä! Laiva oli tällä kertaa isompi ja siellä olisi ollut mahdollisuus nauttia kolmen ruokalajin illallinen. Koska illallisen hinta oli kuitenkin noin kolmekymmentäviisi euroa, päätimme jättää sen välistä ja nauttia mielummin pientä purtavaa laivan baarista. Tämä oli erittäin hyvä päätös, sillä lahdella oli niin paljon nähtävää, että noin parin tunnin risteily hujahti ohi nopeasti.

Tämmöisellä potskilla mentiin. Laivalle johti pieni kulkusilta.

Pieni selitys kuinka häistä voi saada risteilylippuja: Japanilaisissa häissä annetaan lahjaksi pääasiassa rahaa. Summan suuruus määräytyy häävieraan ja hääparin suhteen mukaan: jos vieras on ylemmässä asemassa hääpariin nähden (esimerkiksi opettaja tai vanhempi sukulainen) hänen pitää antaa suhteessa enemmän rahaa kuin samanarvoinen vieras (esimerkiksi opiskelijakaveri tai kolleega). Alhaisin summa joka on mahdollista antaa on 30 000 jeniä eli tällä hetkellä n. 260 euroa. Eräs japaninopettajani kertoi, että hänellä nuoruudessaan oli yhtenä kesänä kymmenent ystävien häät ja hän meinasi olla sen kesän jälkeen vararikossa. Koska vieraiden rahasummat ovat suuria, myös perinteiset "hääkarkit" ovat enemminkin lahjoja kuin naposteltavaa. Ystäväni sai valita lahjansa isosta luettelosta, jossa oli myös erilaisia tavaralahjoja.

Itse risteily ja laiva olivat erittäin hienoja. Laiva oli hiukan uudempi kuin esimerkiksi Kristiina Brahe ja ruokailutilat olivat kahdessa kerroksessa. Kannelle psytyi tilaamaan pientä naposteltavaa puhelimen kautta. Tähän muuten se maininta, että reissuilla oloa helpottaa huomattavasti, jos mukana on japania sujuvasti puhuva. Seikka tosin pätee varmaankin jokaisessa maassa.

Näkymä laivalta Asakusaan päin. Horisontissa näkyy Tokyo Skytree.

Rainbow Bridge, jossa näkyy useita kerroksia teitä. Taustalla näkyy keinosaari Obaida, joka on tunnettu kuuluisien yritysten pääkonttoreista sekä luksuskauppakeskuksista. Kaverini sanoi kuitenkin, että suurimman osan siellä myytävistä tavaroista saa halvemmalla Amazonista. Rainbow Bridgen nimi tulee siitä, että yöaikaan sen valkoisiin pylväisiin heijastetaan sateenkaaren värit.

Perinteinen japanilainen laiva nimeltä Yakatabune, jota käytetään nykyisin nähtävyyskierroksilla. Laivan alkuperä ulottuu Heian-kaudelle (794-1185) ja laivan sisätilat on päällystetty perinteisillä tatamimatoilla.

Mie laivan kannella ja taustalla näkyy Rainbow Bridge. Ilma oli mukava valokuvaamiseen, joskin hiukan sumuinen.

Kantosiipialus, joka toimii ainoana kulkuvälineenä läheiselle asutetulle saarelle. Näitä Boeing 929 -mallisia aluksia liikennöi myös Japnin ja Etelä-Korean välillä Fukuokasta Busaniin. En ole aiemmin nähnyt näitä kuin eräässä oppikirjassamme, joten oli kivaa nähdä nopea vene oikeasti.

Tokion horisonttia.

Tässä näkyy eräs Edo-kaudelta peräisin oleva linnake, joka rakennettiin suojaamaan Tokionlahtea hyökkäyksiltä. Taustalla näkyy televisiokanavan futuristinen rakennus.

Laiva pyörähti Hanedan lentokentän lähellä, joten pääsimme bongailemaan lentokoneita, jotka lensivät aluksen yli. Haneda on alunperin ollut kotimaan lentoja varten, mutta nykyisin sieltä tehdään kansainvälisiä lentoja lähinnä bisneskohteisiin, kuten Singaporeen, Taipeihin ja Hong Kongiin.

En ottanut yukata-risteilyllä kuvaa laivastamme, mutta nyt onnistuin sellaisen nappaamaan!

Näimme punaisen risteilyaluksen, joka on tehty 1600-luvun kuninkaallisen laivan pohjalta. Laivalla järjestetään risteilyjä, joihin sisältyy ruokaa ja juomaa sekä perinteinen tanssiesitys. Lisää laivasta täältä ja esittelyvideo löytyy täältä.

Näkymä Hamamatsuchoohon päin. Taustalla näkyy Tokyo Tower.

 

Satama-alueella oli kauniita puita ja kivetystä.

Käyn läpi tässä postauksessa jotakin ostamiani kosmetiikkatuotteita. Olen ollut tyytyväinen erityisesti meikkituotteiden hinta-laatusuhteeseen ja hyvään valikoimaan. Olen ostanut suurimman osan meikeistäni Shibuya 109 -ostoskeskuksen Plaza-kaupasta sekä Hikarie-tavaratalon American Pharmacystä. En ole huomannut, että hinnat olisivat kalliimpia kuin vaikkapa sekavammissa kemikalioissa, joten olen päätynyt mukavemmilla ilmapiireillä varusteltuihin liikkeisiin.

Etude Housen Look at my eyes -luomivärejä ja Bling Bling Eye Stick. Kun jonkin nimi on Bling Bling Eye Stick, sitä ei voi olla ostamatta.

Olen totaalisesti ihastunut korealaisen Etuden Housen värikosmetiikkaan! Hinnat ovat edulliset, mutta silti tuotteet ovat laadukkaita. Erityisesti Look at my eyes -luomivärit ovat hurmanneet minut 500 jenin (4 euron) hinnallaan. Luomivärien koko (2 grammaa) on juuri sopiva ja pigmenttiä riittää loistavasti! Värivalikoimassa on beigeen, kultaan ja punaiseen taittavia sävyjä, joista osa on glitterimäisiä ja osa metallinhohtoisia. Ostin kuvassa näkyvien luomivärien lisäksi ihonvärisen luomivärin kevyellä helmiäishohteella, jonka tarkoituksena on auttaa luomivärien häivyttämisessä. Kun luomelle laitetaan pohjustuksen jälkeen ihonvärinen luomiväri, liukuvat muut värit sulavammin sen päällä.

Swatch-kuva luomiväreistä. Ylimpänä Look at my eyes viinipunainen metallihohtoluomiväri, keskellä punaiseen ja kultaan taittava glitteriluomiväri ja alimpana Bling Bling Eye Stick.

Olen ollut todella tyytyväinen luomivärien pysyvyyteen ja pigmenttiin. En ole aiemmin käyttänyt päivämeikissä glitteriluomivärejä, mutta Japanissa ne eivät ole epätavallinen näky kaupungilla. Glitteriä varisee jonkin verran myös alaluomelle, joten varsinkin tällaisten luomivärien kanssa meikkivoide kannattaa lisätä silmämeikin jälkeen. Bling Bling Eye Stickin koostumus on enemmän voidemainen ja se on hiukan hankalammin häivytettäessä. Viininpunaisessa luomivärissä on todella nätti metallinen hohde, joka ei pistä liikaa silmään päivämeikissäkään. Olen käyttänyt sitä myös yhden värin smoky eyes-meikissä.

Ettusais Premium CC amino cream -voide. Tuubi on kätevämpi ottaa mukaan salille kuin esimerkiksi pumppupullo.

Käyn salilla kerran viikossa ja olen kaivannut tuotetta, jonka voi sipaista naamaan nopeasti suihkuun jälkeen. Tuotteen pitäsi peittää hiukan punaisuutta, mutta myös kosteuttaa ihoa. Ostin apuun Ettusaisin Premium CC Amino Creamin, jonka luvataan tasoittavan ihoa, korjaavan ihonsävyä, mutta myös kosteuttavan ihoa. Tästä CC-voiteesta on saatavilla keltaisen ja punaisen sävyyn taittavaa voidetta. Omalle iholleni sopi paremmin keltaisempi voide ja tuote toimii tarkoituksessaan hyvin: Iho ei kiristä kuivuuden takia, iho näyttää freesiltä ja tuote antaa hiukan mattamaisen pinnan. Joku voisi ihmetellä, miksi haluan laittaa naamani meikkiä vain kotimatkani ajaksi. Olen kuitenkin epäileväinen Tokion ilmanlaadun suhteen ja ulkona kasvojen iho tuntuu "alastomalta" ilman meikkiä. Lisäksi CC-voiteessa on korkea neljänkymmenen suojakerroin sekä UVA-suoja.

Yhdysvaltalaisissa verkkokaupoissa tuotteen hinta huitelee jopa yli viidessäkymmenessä eurossa, mutta maksoin tästä kappaleesta hiukan ylli 20 euroa. Tämä ei ole mielestäni huono hinta, koska voin käyttää voidetta meikkivoiteena nykyisen Lumenen meikkivoiteen loputtua.

Etude Housen Big Cover Concealer Cushion. Näitä naksuteltavia peitevoidekyniä oli saatavissa monissa eri sävyissä mutta myös "ongelmakohta"-väreinä: vihreänä, violettina, oranssina ja valkoisena.

Käytän T-alueellani ja nenänpielissä yleensä vihreää peiteväriä häivyttämään punaisuutta. Olen aiemmin käyttänyt Kicksin ja Oriflamen peiteväripaletteja, joissa on ollut puna-viher-kelta-valikoima. Molemmissa paleteissa vihreä on loppunut ensiksi, sillä käytän sitä eniten. Kasvoni punehtuvat jonkin verran myös alkoholin vaikutuksesta, joten yleensä juhlimaan lähdettäessä pohjustan poskien ihon vihreällä. Koska peiteaineen päälle laitetaan meikkivoide, kasvot eivät näytä vihreältä.

Etude Housen peiteväritussi on suht kätevä käyttää. Tyyny ei ole erityisen hygieeninen, jos sitä käytetään suoraan kasvojen iholle, joten laitan yleensä peiteaineen ensin kämmenselälleni. Sivellin pää levittäisi peitevoiteen ehkä helpommin. Voide on melko vähäpigmenttistä (verrattuna enemmän voidemaisiin paletteihin) ja suht juoksevaa. Tussin päässä on naksutin, jolla peiteainetta annostellaan. Olen tyytyväinen peitevoiteeseen, sillä sitä on lähes mahdotonta laittaa liikaa, mutta halutessaan sitä on mahdollista kerrostaa. Tuote on hajustettu, mikä on täysin turhaa, mutta hajustaminen on yleistä aasialaisissa tuotteissa. Tuoksu ei ole ehkä kaikkien mieleen, sillä se on hyvin kemiallinen.

Etude Housen Face Designing Brightener ja Etude Housen Brush nro. 150

Yläasteella saatu poskipunasiveltimeni sanoi sopimuksen irti (metallisen holkin liima petti ja holkki irtosi puuvarresta), joten pääsin jouduin ostamaan uuden poskipunasiveltimen. Etude Housen poskipuna/countour-sivellin maksoi vain kahdeksan euroa, joten se toi pika-avun ongelmaan. Kun ostin siveltimen, en tiennyt vielä Hakuhodon siveltimistä.

Olen jonkin aikaa miettinyt korostus-puuterin ostamista ja päädyin Etude Housen suht edulliseen (12,60 euroa) Face Designing Brightenriin. Puuterissa ei ole hirveästi glitteriä, vaan enemmän helmiäishohdetta, mikä sopii näin ensikertalaisen käyttöön. Sana korostus on suomen kielessä yhdistetty hiukan negatiivisiin asioihin ja se merkitsee lähes samaa kuin tuoda esille. Tämän takia tummien silmänalusten korostaminen ei kuulosta hyvältä. Korostavien meikkien valoa heijastavien pigmenttien tarkoitus on kuitenkin tuoda valoa sinne missä sitä ei normaalisti ole, kuten tummiin silmänalusiin. Tällä saadaan aikaa effekti, että tummia silmänalusia ei olisi ja valo saadaan sinne missä sitä normaalisti on. Käytän Etude Housen korostus-puuteria poskipäillä, jolla saadaan aikaa hehkuva meikki ja terveen näköinen iho.

En normaalisti käytä kovin kummoista meikkiä, mutta koska aasialaiset naiset näyttävät todella huolitelluilta, olen itsekin viettänyt enemmän aikaa meikin kanssa. Olen tykästynyt siihen, että saan joka päivä värittää silmäni kauneilla väreillä ja varjostaa kasvoja enemmän kuin normaalisti. Koska ilmasto on hyvin kuumaa ja kosteaa, meikin pysyvyyteen tulee kiinnitettyä enemmän huomiota. Koko kasvojen puuterointi mattameikkivoiteen jälkeen olisi ehkä liikaa Suomessa, mutta kun pelkkä astuminen asuntolan käytävään saa hien nousemaan pintaan, on se ehdottoman tarpeellista. Olen myös huomannut että irtopuuterin käyttö estää meikkivoiteen valahtamisen ja näytän yllättävän freesiltä myös iltapäivällä ruuhkametron jälkeenkin. (Eli irtopuuteri toimii niin kuin sen kuuluukin).

Satuin pistäytymään Hikarie tavaratalossa koulumatkallani. Kävelen jokainen koulupäivä kahdesti tavaratalon lävitse, mutta olen käynyt ostoksilla vain muutaman kerran. Tällä kertaa nostin katsettani lattiasta ja huomasin valtavan tiskin täynnä meikkisiveltimiä. En ole kertaakaan nähnyt yhtä montaa ja erilaista meikkisivellintä samaan aikaan: testerisiveltimet oli lajiteltu kolmeen pitkään jonoon, joissa jokaisessa oli kaksi riviä.

Päätin ostaa uuden häivytyssiveltumeni, sillä vanha Make Up Storen sivellin on kulunut ja sen muotoilu soveltuu paremmin luomivärin levittämiseen, ei häivyttämiseen. Päättetyäni mallin sain vielä valita haluanko siveltimeni mustana, normaalia pidempänä, valkoisena, hopeisena vai kultaisena. Päädyin käytännölliseen, normaalia pidempään mustaan siveltimeen, johon hopealla painettu merkki Hakuhodo. Sain kokea aitoa japanilaista asiakaspalvelua, kun yksi myyjä lähti hakemaan vaihtorahaa toisen pakatessa tuotettani. Sivellin oli lopulta pakattuna pieneen muovitaskuun, läpinäkyvään muovipussiin, oranssiin paperipussiin ja valkoiseen paperikassiin. Myyjä ojensi paperikassin molemmin käsin ja jäi toivottamaan kiitoksia kun jatkoin matkaani eteenpäin. (Ei ole tämmöistä Suomessa ei.)

Sivellin oli hiukan sika säkissä -ostos, mutta kun Japanissa ollaan, säkistä paljastuu usein Wagyu-lehmä.

Hakuhodo (lausutaan Hakuhoodoo) on japanilainen siveltimiä valmistava yritys, joka valmistaa vieläkin kaikki siveltimensä käsityönä. 95 % tuotannosta on meikkisiveltimiä, mutta yritys valmistaa myös perinteisiä kalligrafia- ja posliinimaalaus-siveltimiä. Kuukaudessa pystytään tuottamaan 500 000 sivellintä, mikä on mahdollista koska käsityöprosessit on pilkottu liukuhihnamaisesti osiin. Kaikki työntekijät ovat käsityöläismestareita ja he ovat erikoistuneet tiettyihin työvaiheisiin. Esimerkiksi vain osa työntekijöistä valitsee siveltimissä käytettävät karvat. Siveltimistä tekee erinomaisia karvojen korkea laatu: karvojen päätä ei leikata muotoon vaan valmiissa siveltimessä on ne karvan luontaiset latvat, jotka löytyvät myös eläimen turkista. Karvat myös valitaan huolella kunkin siveltimen käyttötarkoituksen mukaan. Hakuhodon tuotevalikoima on vaikuttava: heidän nettisivujensa valikoimasta löytyy esimerkiksi 34 erilaista kulmakarvasivellintä.

Koska Hakuhodo käyttää siveltimissään eläinten karvoja, siveltimet eivät sovellu vegaaneille. Tosin myös synteettisistä karvoista valmistettuja siveltimiä löytyy. Mielestäni käytetyt karvanlähteet, kuten vuohi, hevonen, orava ja kärpät (engl. weasel) ovat järkeviä lajivalintoja käytettäväksi siveltimissä, sillä mikään niistä ei ole uhanalainen.

Hakuhodon sivellin numero H3098. Karvat ovat vuohesta. Taustalla Hakuhodon paperikassi (joka oli todella suuri siveltimen kokoon nähden).

Onko siveltimen tuntuma sitten erilainen? On. En ole ikinä kohdannut yhtä pehmeää sivellintä. Vaikka käytetty karva on peräisin vuohesta, sivellin tuntuu iholla kuin kissanpennun tassulta (kynnet sisäänvedettyinä tietenkin). Tämä tekee häivyttämisestä ehkä hiukan haasteellisempaa, mutta toisaalta jälki siveltimellä on erittäin utuista. Verrattuna isojen brändien siveltimiin (esim Lancome), laatu ja pehmeys ovat parempia.

Entäpä sitten hinta? Maksoin edellisestä Make Up Storen häivytyssiveltimestä n. 20 euroa mutta sen on ollut melko tavallinen sivellin. Hakuhodon häivytys sivellin maksoi vain 1728 jeniä eli n. 14,20 euroa.
Tein hintavertailua ja tässä muutamien sivellinten hintoja:

• Viuhkasivellin 2160 jeniä - 17,75 euroa
• Meikkivoidesivellin 4320 jeniä - 35,50 euroa (Duroyn meikkivoidesivellin on hinnaltaan noin n. 30 euroa.)
• Viimeistely/Puuterisivellin 7128 jeniä - 58,55 euroa
• Peiteainesivellin 2376 jeniä 19,50 euroa
• Rajaussivellin 1296 jeniä - 10,65 euroa
• Luomivärisivellin 2106 - 17,75 euroa

Palasin kiittämään siveltimien hyvästä laadusta ja sain mukaani yrityksen tuotekatalogin. Jos siis joku tarvitsee uutta meikkisivellintä, tuon semmoisen mielelläni mukanani. Voin lämmöllä suositella siveltimiä niin hintansa, laatunsa kuin tuntumansa perusteella!

Tänään vuorossa on toinen videopostaukseni, jee jee! Olen ollut sen verran laiska ja kiireinen, että tällä kertaa asioista oli helpompi kertoa videolla. Olin tänään tosiaan tanssikerhon juhlissa, jotka järjestetään kerhotoiminnasta kiinnostuneille uusille opiskelijoille. Koska kerhoja on yliopistossa useita kymmeniä, pystyy ensimmäisiksi viikoiksi saamaan ohjelmaansa useita juhlia, jos kiinnostusta löytyy. En kuitenkaan itse ole näillä näkymin menossa muihin tervetuliaisjuhliin, sillä aitoa kiinnostusta itse muihin kerhoihin liittymiseen ei juurikaan löydy.

Eli tosiaan, jos haluat tietää mitä siistiä on tapahtunut itseasiassa juuri tänään, laita viestiä tai kysy vanhemmiltani parin päivän päästä. Videolla unohdin mainita, että olen saanut rekisteröityä osoitteeni maistraattiin ja oma terveysvakuutuskorttini saapui viimeinkin (ja nyt kävin myös kysymässä, mikä postista on edes tullut). Kansallinen vakuutus kattaa siis 70 % hoitokuluistani ja maksan siitä n. 15 euroa kuussa.

Kuva kauppareissun matkan varrelta. Kirsikan kukat olivat värjänneet kävelytien melkein vaaleanpunaiseksi.

Hanami alkaa olla lopuillaan ja kirsikkapuut alkavat kasvattaa lehtiä kukkien sijasta. Tuulisella ilmalla kirsikkapuut pudottavat terälehtiään aivan kuin sataisi. Tämä "lumi" kerääntyy sitten teille ja puiden juurille. Eli nyt on ollut siis hyvä aika kirsikankukkalumelle, kuten paikalliset sitä kutsuvat.  

Lauantaina kävin Yasukuni-pyhäkön luona ottamassa kuvia sateesta. Lisäksi liikuin keisarillisen palatsin vallihaudan lähellä, jossa oli paljon kirsikkapuita. Ja kyllä, kukkien terälehtien sataessa ja lentäessä tuulen mukana oli hyvin Pocahontas-fiilis.

Paras ottamani kuva (tässä vaiheessa pitää myöntää että video olisi ollut parempi) sateesta.

Kirsikankukkia keisarillisen palatsin vallihaudassa

Yasukuni-pyhäkön sisäänkäynti. Yasukuni-pyhäköstä lisää mielenkiintoista tietoa Wikipediasta. 

Havainnointikirsikkapuu, jonka mukaan koko Tokion alueen kirsikkapuiden kukinta ennustetaan

Kuvaa Yasukuni-pyhköltä. Ripustetut paperit ovat toiveita kameille.

Lauantaina suuntasin Harajukun vieressä olevaan Yoyogi-puistoon, joka on suosittu hanamin viettopaikka. Kirsikkakukat kukkivat kauniisti ja liikkeellä oli väkeä kuin Kaivopuistossa vappuna. Sää muistutti myös hyvin paljon suomalaista vappua: pilvistä ja melko viileä verrattuna edeltävien päivien säähän. Koska väkeä oli paljon liikkeellä ja mobiilidataa sinkoili ympäriinsä, en meinannut löytää Tokiossa asuvien suomalaisten hanami-paikkaa. Lopulta oikea paikka löytyi ja oli mukavaa päästä käyttämään matkalla ensimmäistä kertaa suomea (jos puheluita kotiin ei lasketa). Viivyin hanamissa paikalla muutaman tunnin ja pyörähdin sen jälkeen vielä Shibuyassa ostamassa MACilta uuden luomivärin Make Up Storen hajonneen tilalle. Laskeskelin, että hajonnut luomiväri oli noin kahdeksan vuotta vanha, joten se olikin aika jo vaihtaa :'D

Oheessa siis kuvia lauantailta: puistokuvat ovat Yoyogista ja yksi kuva on kuuluisan Shibuyan risteyksen lähellä. Kuvia on otettu sekä normaaleilla asetuksilla että myös värejä elävöittävillä, mutta oikea sävymaailma oli jostain näiden väliltä.

Väenpaljoutta Meiji-jingunmae-metroaseman lähellä

Huh, nyt välttämättömimmät tavarat on saatu ostettua ja peruselämä on lähtenyt rullaamaan. Tänään sain huoneeni wi-fin ja ilmastoinnin toimimaan, joten on ollut aika voittajafiilis. Tuntuu että parissa päivässä on tapahtunut mielettömästi asioita, pahoittelen jo etukäteen jos tämä postaus on jotenkin hyppelehtivä.

Vielä japanin taito on pahasti ruosteessa, mutta pelkästään parin päivän aikana taidot ovat parantuneet huomattavasti. Monet varmasti tietävät tunteen, kun jotain kieltä ei muista kunnolla ja ajatuksia mitä sanoa löytyy, muttei sanoja joilla puhua. Seurauksena on pihisemistä, puhisemista, punastumista, tuskastumista ja harrasta toivomista että kieli vaihtuisi helpommaksi. Nämä tilanteet tapahtuvat yleensä esimerkiksi kielten tunnilla parin kanssa tai jopa kielikokeessa.

Itselleni kävi vastaava tilanne lentokentällä, kun olin juuri mennossa odottamaan bussia matkalaukkujeni kanssa kohtaamispaikalle. Kameraryhmä nykäisi hihasta ja kysyi englanniksi sopiiko haastattelu televisioon. Sitten alkoi japaninkielisten kysymysten sarja, joihin sain vastattua ehkä yhteensä yhden kokonaisen lauseen verran. Kysymykset käsittelivät lähinnä sitä, mikä Japanissa kiinnostaa ja miksi valitsin Japanin vaihtokohteekseni. En muistanut mikä on vastakohta tai kaupunki japaniksi, mutta silti yritin selittää japanilaisen ja suomalaisen kulttuurin olevan toistensa vastakohtia, koska Japanissa on isoja kaupunkeja. Tämä tietenkin höystettynä tutulla käsien huitomisella. Lopuksi sain kiemurteltua tilanteesta eroon sanomalla että yliopiston bussipalvelu menee. Muistin toki nyökkäillä ja sanoa moneen kertaan etten ymmärrä. Ryhmässä oli yksi englantia ymmärtävä, mutta hän pysytteli harmillisesti taka-alalla. Lisäksi sain myöhemmin kuulla, että kyseessä on yksi Japanin suosituimmista ohjelmista, jossa ulkomaalaisilta turisteilta kysellään syitä Japaniin saapumiseen. Toisaalta nyt ontuvan Japanin puhuminen tuntuu helpolta opiskelutovereiden kanssa, kun on päässyt harjoittelemaan sitä ensin televisiohaastattelussa. Suosittelen lämmöllä, uskon tämän toimivan myös muiden kielten kanssa!

Tokion horisonttia bussin ikkunasta. Kuvassa ilmenee vasemmanpuoleinen liikenne.

Matka asuntolalle sujui mukavasti bussilla jutellen muille vaihtareille. Japaniin valikoituu opiskelemaan ihmisiä, joilla on suurta kiinnostusta kulttuuriin, joten yhteisten mielenkiinnon kohteiden etsiminen ei ollut hankalaa. Maisemat bussimatkalla olivat upeat, sillä en ole aiemmin liikkunut yhtä paljon autolla Japanissa. Näimme mm. parturin nimeltä Banana Dragon. Bussimatka kesti kaiken kaikkiaan nelisen tuntia, sillä pyörähdimme poikien asuntolan kautta. Julkisilla olisi päässyt nopeammin, mutta reissu oli ilmainen ja tilaa vaikka kuinka!

Asuntolalla meille pidettiin ensimmäisenä luento säännöistä. Noin parinkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen kenkien suunta huoneessa sekä muistutukset postilokeron tarkistamisesta eivät jaksaneet hirveästi napata. Sain kuitenkin ensimmäisenä iltana purettua molemmat matkalaukut ja käytyä nappaamassa voileipiä läheisestä pikkukaupasta.

Tänään on käyty lisää sääntöjä lävitse ja niitä asuntolassa on melkoisesti. Huoneessa ei saa kävellä kengillä (ei edes, jos unohtaa avaimen keskelle huonetta), musiikkia yms. voi kuunnella vain kuulokkeilla, asuntolan ulkopuolisista vain perheenjäsenet saavat tulla huoneeseen ja asuntolasta ei pääse sisään tai ulos kello 23 jälkeen. Aulassa on erilliset "paikallaolokyltit", jotka käännetään aina lähtiessä ja palatessa ( -- / poissa) asuntolaan. Lisäksi täytyy ilmoittaa jos sairastuu, ei tule yöksi kotiin tai aikoo viettää yön muualla (tällöin kerrottava myös syy sekä osoite missä aikoo yöpyä).

Asuntolassa on omat "asuntolatuutorit", jotka ovat japanilaisia yliopiston opiskelijoita ja heidän tehtävänsä on perehdyttää vaihtarit asuntolan sääntöihin ja tapoihin. He näyttivät mistä löytyy lähin supermarketti ja sadan jenin kauppa. Lisäksi kävimme syömässä läheisessä raamen-ravintolassa (syömäni ateria maksoi viisi euroa). Tuutoreiden avulla sain ilmastoinnin ja netin toimimaan mutta myös lakanat, jotka puuttuivat huoneestani. Lisäksi pääsin parvekkeelleni, jonka ovea en tajunnut liu'uttaa, vaan yritin vain työntää.

Tomaatteja supermarketissa. Hedelmät ja vihannekset myydään Japanissa kappaleittain ja joihinkin kyltteihin ilmoitetaan tuoretuotteiden arvioitu parasta päiväys, kuten minitomaateissa 30. - 31. päivä.

Nyt huoneessa alkaa olla kaikki tarpeellinen, mitä elämiseen tarvitsee. Sadan jenin (85 senttiä) kaupat ovat väliaikaisen opiskelijan unelma, sillä ne ovat täynnä halpaa sekä hyvännäköistä tavaraa, jos laadusta on valmis tinkimään. Kun valikoima ulottuu perustiimarista aina pesuainesta leivontatarvikkeisiin, Ikeaa ei ole ainakaan vielä ikävä. Lisää huoneesta myöhemmin, sillä huomenna alkaa koulu sekä on japanin lähtötasokoe!