Will I leave my heart in Tokyo

Toisessa osassa keskitytään e-pillereihin ja ehkäisyyn, joilla onkin mielenkiintoinen historia Japanissa. Abortti ja ensimmäiset ehkäisyvälineet kuten kondomit tehtiin lailliseksi toisen maailman sodan jälkeen hillitsemään hallitsematonta väestön kasvua (tätä ennen kondomit oli tarkoitettu sukupuolitautien ehkäisyyn esimerkiksi sotarintamalla, jonne Japani siirsi seksiorjia sotilaiden käyttöön). Abortti on ollut siis Japanissa laillinen pidempään kuin monissa muissa länsimaissa. Ehkä osittain tämän takia e-pillerit eivät vapauttaneet naisia Japanissa samoissa määrin kuin länsimaissa. Japanin viranomaiset olivat myös hyvin skeptisiä e-pillereiden turvallisuudesta, mutta ensimmäiset ehkäisypillerit aiheuttivatkin suuren hormonimääränsä takia enemmän laskimotukoksia ja muita sivuoireita. Pelkkä huoli kansalaisten ja ympäristön turvallisuudesta ei voi silti selittää täysin miksi ehkäisypillerit laillistettiin Japanissa vasta vuonna 1999.

Nainen käyttäessään e-pillereitä (vitsi). Yksityskohta kauhutalon seinästä Mitama-matsurilta kesällä 2014. Lisää matsurista vanhassa blogissa.

Erityisesti itselleni tattia otsalle nostaa se tieto, että Viagra laillistettiin Japanissa kuusi kuukautta sen jälkeen kun se tuli markkinoille Yhdysvalloissa vuonna 1999. Ehkäisypillereillä kesti vuosikymmen ennen kuin lupa lopulta annettiin. Japanin terveysministeriöllä on siis kaikki valta saada asiat tapahtumaan nopeasti, jos vain halua tai tarvetta on. Menopaussioireita helpottavat hormonikorvaushoidot eivät ole Japanissa kovin yleisiä, mutta sentään miehet voivat hoitaa iän tuomia ongelmia Viagralla (tämä yhtälö tuskin lisää parisuhteen mielekkyyttä). Tämä on mielestäni ihan katajasta ja en ihmettele yhtään että avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat Japanissa yllättävän yleisiä.

Vaikka ehkäisypillerit laillistettiin 17 vuotta sitten, silti pillerivalikoima on pieni, hinta kallis (n. 25 euroa kuussa), ja saatavuus lääkäreiltä huono. Kaiken kukkuraksi ehkäisypillereitä määrätään korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Lääkäri voi evätä pillerireseptin ilman mitään syytä ja potilaan on vastattava myös kysymyksiin onko hänellä poikaystävää tai onko hän naimisissa. Aiemmin e-pillereitä käyttävän naisen tuli tehdä sukupuolitauti- sekä papa-testit sekä käydä gynekologilla puolen vuoden välein seurauttamassa esimerkiksi verenpainettaan. Kun tämmöiset ehdot asetetaan kulttuuriin, jossa vain aborttia haluavat tai raskaana olevat käyvät gynekologilla (mitä minkkiä), ei ole ihme ettei e-pilleristä ole tullut kovin suosittua. Vuonna 2008 naimisissa olevista naisista vain 2,2 prosenttia käytti ehkäisypilleriä. Tämän lisäksi monet Suomessa tavalliset ehkäisymuodot, kuten ehkäisykapseli, ehkäisylaastari tai minipillerit, ovat Japanissa erittäin vaikeasti saatavilla tai laittomia.

Tämän tiedon valossa ei ole ihme, että ehkäisy koetaan miesten tehtäväksi (mikä on mielestäni käsittämätöntä, sillä naisen keho on seksissä enemmän riskialttiina). Vuonna 2008 suurin osa aviopareista käytti ehkäisynä kondomeita (80 %) ja seuraavaksi käytetyin ehkäisymetodi oli keskeytetty yhdyntä (16,7 %) (joka ei Väestöliiton mukaan ole edes ehkäisymenetelmä). Kondomien osto on myös tehty erittäin helpoksi: niitä saa niin automaateista kuin suoraan kotiovelle toimitettuna. Japanin terveysministeriö on erittäin tyytyväinen kondomien yleiseen käyttöön, sillä se vähentää totta kai sukupuolitautien ja HIV-tartuntojen määrää. On kuitenkin outoa, että tietoa HIV-tartuntojen yleisyydestä Japanissa on melko vaikeaa löytää. Kondomien yleisyys ja hormonaalisen ehkäisyn huono saatavuus onkin kätevä tapa suojella kansakuntaa sukupuolitaudeilta ilman sen suurempaa seksivalistusta.

Kouluissa seksivalistusta ei juurikaan ole ja naiset eivät yksinkertaisesti saa puolueetonta tietoa eri hormonaalisista ehkäisyvaihtoehdoista. Tämä johtaa siihen, että monet käsitykset e-pillereistä (ja niiden käyttäjistä) liikkuvat luulopuheina. Aluksi vain lutkien ajateltiin käyttävän ehkäisypillereitä, mistä kovista kuukautiskivuista, aknesta tai epäsäännöllisistä kuukautisista kärsivät ovat varmaankin järkyttyneitä. Ehkäisypillereiden ajateltiin myös tekevän naisista vastuuttomia seksin suhteen, koska sentään abortin pelko piti naiset jotenkin säädyllisinä. Mielenkiintoinen uutisjuttu vuodelta 2004 aiheesta löytyy täältä.

On äärimmäisen surullista, että abortti toimii yhä Japanissa myös jälkiehkäisymuotona, sillä ensimmäinen jälkiehkäisypilleri lanseerattiin markkinoille vasta vuonna 2011. Nykyisin sitä on saatavilla ainoastaan reseptillä. Mietin, miten tähän tilanteeseen sopii kuva siitä, että sekä mies että nainen ovat vastuussa raskaudesta ja jälkiehkäisy on molempien asia. Myös periaate, että jälkiehkäisypilleri tulisi ottaa mahdollisimman pian, on hankala toteuttaa jos ensiksi pitää mennä lääkäriin, hankkia resepti ja vasta sitten mennä apteekkiin. Abortin yleisyys maassa, jossa mielenterveyden hoito on olematonta ja itsemurhaluvut korkeita, on mielestäni erittäin lyhytnäköistä. Vaikka raskaana olevat ja aborttia harkitsevat naiset saavat neuvontaa, ei se silti poista sitä tosiasiaa, ettei Japanissa tunneta perinteistä keskusteluun pohjautuvaa psykoterapiaa. Masennuksen yleisin hoitomuoto on yhä lääkkeet.

Jos/kun naimaton nainen tulee raskaaksi, on yleensä vaihtoehtona hankkia abortti tai mennä naimisiin. Avioliiton ulkopuolella lapsia syntyy vain prosentti (esimerkiksi Suomessa luku on n. 40 prosenttia ja Ruotsissa yli 50 prosenttia) ja 30-vuotiaista vain prosentti asuu avoliitossa. Abortin yleisyys selittyy sillä, että alle puolet (48 %) naisista käyttää modernia ehkäisykeinoa. Tätä lukua ei voi sanoa tyypilliseksi aasialaiselle kulttuurille, sillä Kiinassa (82 %) ja Etelä-Koreassa (78 %) ehkäisyn yleisyys on samalla tasolla monien länsimaiden kanssa. Feministi sisälläni kysyy, kuinka nainen voi olla vapaa, jos hän ei voi edes itse vaikuttaa siihen tuleeko hän raskaaksi vai ei.

Modernia ehkäisykeinoa käyttävien naisten osuus maittain. Lisää tietoa kartasta täällä.