Sattumalta päädyin toissa viikon sunnnuntaina uudestaan risteilylle Tokionlahdelle, tällä kertaa japanilaisen kaverini kanssa. Kaverini oli saanut risteilyliput lahjaksi mentyään ystävänsä häihin ja hän halusi jakaa ne kanssani. Erittäin ystävällistä! Laiva oli tällä kertaa isompi ja siellä olisi ollut mahdollisuus nauttia kolmen ruokalajin illallinen. Koska illallisen hinta oli kuitenkin noin kolmekymmentäviisi euroa, päätimme jättää sen välistä ja nauttia mielummin pientä purtavaa laivan baarista. Tämä oli erittäin hyvä päätös, sillä lahdella oli niin paljon nähtävää, että noin parin tunnin risteily hujahti ohi nopeasti.

Tämmöisellä potskilla mentiin. Laivalle johti pieni kulkusilta.

Pieni selitys kuinka häistä voi saada risteilylippuja: Japanilaisissa häissä annetaan lahjaksi pääasiassa rahaa. Summan suuruus määräytyy häävieraan ja hääparin suhteen mukaan: jos vieras on ylemmässä asemassa hääpariin nähden (esimerkiksi opettaja tai vanhempi sukulainen) hänen pitää antaa suhteessa enemmän rahaa kuin samanarvoinen vieras (esimerkiksi opiskelijakaveri tai kolleega). Alhaisin summa joka on mahdollista antaa on 30 000 jeniä eli tällä hetkellä n. 260 euroa. Eräs japaninopettajani kertoi, että hänellä nuoruudessaan oli yhtenä kesänä kymmenent ystävien häät ja hän meinasi olla sen kesän jälkeen vararikossa. Koska vieraiden rahasummat ovat suuria, myös perinteiset "hääkarkit" ovat enemminkin lahjoja kuin naposteltavaa. Ystäväni sai valita lahjansa isosta luettelosta, jossa oli myös erilaisia tavaralahjoja.

Itse risteily ja laiva olivat erittäin hienoja. Laiva oli hiukan uudempi kuin esimerkiksi Kristiina Brahe ja ruokailutilat olivat kahdessa kerroksessa. Kannelle psytyi tilaamaan pientä naposteltavaa puhelimen kautta. Tähän muuten se maininta, että reissuilla oloa helpottaa huomattavasti, jos mukana on japania sujuvasti puhuva. Seikka tosin pätee varmaankin jokaisessa maassa.

Näkymä laivalta Asakusaan päin. Horisontissa näkyy Tokyo Skytree.

Rainbow Bridge, jossa näkyy useita kerroksia teitä. Taustalla näkyy keinosaari Obaida, joka on tunnettu kuuluisien yritysten pääkonttoreista sekä luksuskauppakeskuksista. Kaverini sanoi kuitenkin, että suurimman osan siellä myytävistä tavaroista saa halvemmalla Amazonista. Rainbow Bridgen nimi tulee siitä, että yöaikaan sen valkoisiin pylväisiin heijastetaan sateenkaaren värit.

Perinteinen japanilainen laiva nimeltä Yakatabune, jota käytetään nykyisin nähtävyyskierroksilla. Laivan alkuperä ulottuu Heian-kaudelle (794-1185) ja laivan sisätilat on päällystetty perinteisillä tatamimatoilla.

Mie laivan kannella ja taustalla näkyy Rainbow Bridge. Ilma oli mukava valokuvaamiseen, joskin hiukan sumuinen.

Kantosiipialus, joka toimii ainoana kulkuvälineenä läheiselle asutetulle saarelle. Näitä Boeing 929 -mallisia aluksia liikennöi myös Japnin ja Etelä-Korean välillä Fukuokasta Busaniin. En ole aiemmin nähnyt näitä kuin eräässä oppikirjassamme, joten oli kivaa nähdä nopea vene oikeasti.

Tokion horisonttia.

Tässä näkyy eräs Edo-kaudelta peräisin oleva linnake, joka rakennettiin suojaamaan Tokionlahtea hyökkäyksiltä. Taustalla näkyy televisiokanavan futuristinen rakennus.

Laiva pyörähti Hanedan lentokentän lähellä, joten pääsimme bongailemaan lentokoneita, jotka lensivät aluksen yli. Haneda on alunperin ollut kotimaan lentoja varten, mutta nykyisin sieltä tehdään kansainvälisiä lentoja lähinnä bisneskohteisiin, kuten Singaporeen, Taipeihin ja Hong Kongiin.

En ottanut yukata-risteilyllä kuvaa laivastamme, mutta nyt onnistuin sellaisen nappaamaan!

Näimme punaisen risteilyaluksen, joka on tehty 1600-luvun kuninkaallisen laivan pohjalta. Laivalla järjestetään risteilyjä, joihin sisältyy ruokaa ja juomaa sekä perinteinen tanssiesitys. Lisää laivasta täältä ja esittelyvideo löytyy täältä.

Näkymä Hamamatsuchoohon päin. Taustalla näkyy Tokyo Tower.

 

Satama-alueella oli kauniita puita ja kivetystä.

Juhannusta ei Japanisssa erikseen vietetä, sillä aurinko paistaa täällä vain tunnin enemmän kesällä kuin talvella. Halusin juhlistaa juhannusta kuitenkin jollakin tavalla, ja tästä syystä varasin hotellihuoneen vältääkseni kotiintuloajat juhannuksena. Kokemus oli hyvin avartava: ilman kotiintuloaikoja kävisin nukkumaan samoihin aikohin kuin aiemminkin (eli noin yhden jälkeen yöllä, sillä heräilen yleensä kymmenen aikohin), mutta sosiaalinen elämäni olisi todennnäköisesti parempi. Olen joutunut jäämään aika monista juhlista pois tai ainakin lähtemään hyvin aikaisin (yleensä kymmenen aikoihin, joskus jopa aiemmin) kotiintuloajan takia. Japanissa tosiaan junat pitävät taukoa keskiyöllä suunnilleen yhdestä kello viiteen, mikä on melko samanlainen tilanne kuin pääkaupunkiseudulla viikolla. Tämä tarkoittaa sitä, että saapuisin joka tapauksessa kämpilleni n. puolen yön aikaan ilman mitään kotiintuloaikoja.

Jokohaman huvipuistoa. Huvipuiston ympärillä oli monia luksushotelleja.

 Juhannusaatto oli normaali koulu- ja salipäivä, mutta illalla kirjauduin sisään varaamani huoneistohotelliin Shinjukussa. Hotelli oli edullinen kahden tähden hotelli, jossa oli kaikki tarvittava kompaktissa tilassa. Huone oli mielestäni pienempi kuin asuntolahuoneeni, eli varmaankin n. 13 neliötä. Hotellin ensimmäisessä kerroksessa oli antiikki/vintage-kauppa, joten huoneet oli myös sisustettu rustiikkityylillä. Lattia oli betoninen ja hieman halkeillut, mutta hotelli tietenkin tarjosi aamutossut käyttöön. Tossuista oli muutakin hyötyä sillä jaoin huoneeni kahden (tai kolmen?) pienen hämähäkin kanssa (niitä kirjavia ja hyppiviä, joita näkyy joskus rannoilla). Kuulin myöhemmin japanilaiselta kaverilta, että hämähäkit ovat hyödyllisiä ja erittäin yleisiä japanilaisissa huoneissa.

Hotellihuoneeni Shinjukussa. Pieni televisio oli plussaa, sillä en ole juuri katsonut televisiota, vaikka sellainen onkin asuntolan yhteisissä tiloissa.

Keittiö oli pieni ja kompakti. Harvinaisuus oli kuivauskaappi, joka on yleinen lähinnä Suomessa.

Illalla kävin japanilaisen kaverini kanssa Shinjukulaisessa izakayassa. Maistoin ensimmäistä kertaa japanilaista luumuviiniä, jossa maistui selkeästi karvasmanteliöljy. Itseasiassa luumut tuottavat samaa ainetta, joka aiheuttaa karvamanteliöljyn ominaismaun. (Ja karvasmanteliöljystä ei ole Wikipedia artikkelia englanniksi, joten sitä on vaikea selittää esimerkiksi japanilaisille.)

En ole montaa kertaa käynyt juhlimassa vaihdon aikana, mutta pidän silti japanilaisesta kapakkakultturista. Juomisen lomassa on mahdollista tilata monenlaista syötävää suht edullisesti, mitä näkisin mielelläni suomalaisessa kapakassakin. Erityisesti jos syötävät olisivat pieniä edullisia annoksia esimerkiksi kuivattua lihaa, salaattia tai vaikkapa herneitä. Juhannusaaton erikoisempia syötäviä olivat kuivattu rausku ja voi kylmäsavulohella, jossa syötävänä oli siis voita.

Juhannuspäivänä vuorossa oli myös tuttuun koulurutiiniin mukavaa vaihtelua, kun tein retken kaverini kanssa Jokohamaan. Jokohama on tavallaan Tokion Vantaa: suuri kaupunki aivan Tokion välittömässä läheisyydessä, josta monet ihmiset matkustavat töihin Tokioon päivittäin. Jokohamaan on helppo matkustaa, koska itseasiassa päivittäin käyttämäni metrolinja muuttuu junaksi Jokohamaan Shibuyan jälkeen.

Itse Jokohamassa riittää tekemistä vaikka koko päiväksi! Aivan juna-asemien vieressä on huvipuistoa, ostoskeskusta, historiallista rakennusta ja mahtavia kävelyreittejä. Kannattaa tosin varautua siihen että, auringon laskettua jonot Jokohaman maailmanpyörään pamahtavat yhtäkkiä erittäin pitkiksi. Teimme viisaasti ja menimme maailmanpyörään juuri auringon laskiessa, jolloin jonoja ei ollut juuri yhtään. Muutenkin vierailumme huvipuistossa sattui kätevästi ilta-aikaan, jolloin lapsiperheitä on vähemmän liikkeellä.

Pilvenpiirtäjiä lähellä Minatomirai-asemaa. Vaikka menimme Jokohamaan, kannattaa jäädä pois mielummin Minatomiraissa, josta on lyhyempi matka turistinähtävyyksiin.

Näkymiä maailmanpyörästä. Olimme liikeellä hämärän aikaan, jolloin ei tarvinnut jonottaa. Maailmanpyörä on nimeltään Cosmo Clock 21 ja sen valmistuessa vuonna 1989 se oli maailman korkein maailmanpyörä (108 metriä).

Huvipuistoa kuvattuna maailmanpyörästä. Tarjolla oli vesivuoristorata ja perinteinen vuoristorata. Lisäksi huvipuistosta löytyi ainakin parista kohtaa sydämmellä varustettuja penkkejä. Tämän lisäksi penkkien lähellä soi hyvin romanttinen musiikki. Ei muuten toimisi Suomessa.

 

Mie turisteilemassa. Päivä oli hyvin tuulinen, mutta olin onneksi shortseilla hameen tai mekon sijasta.

Huvipuistosta löytyi myös talvimaailma, jossa lämpötila oli kierroksen loppupäässä -30 astetta. Matkan varrella oli napa-aluiden täytettyjä eläimiä, kuten jääkarhu, poro ja pingiviinejä. Lisäksi siellä oli pieni ikkuna, josta näkyi talvisen kylän maisema sekä revontulia. On jollain tavalla katkeransuloista että monien ihmisten ainoa kosketus artikseen luontoon on huvipuistolaitteen kautta. Lisämainintana se, että vaikka suomalainen laitetaan pakkaseen keskellä kesää, sillä on silti kylmä.

Huvipuiston vieressä oli mahtava rakennus, joka oli tarkoitettu erilaisten juhlien järjestämiseen. Yhdessä osassa rakennuskompleksia oli jopa kirkko ilman kristinuskoa: kello ja katedraalimainen rakenne löytyvät, mutta ristiä ei näkynyt missään.

Satamassa oli myös iso laiva. Japanissa laivoille annetaan miesten nimi, koska ne eivät ole kodinkoneita (anteeksi, huono vitsi).

Laivan vieressä oli hienon näköinen rakennus, jossa näkyi ihmisiä juhannuspäivänä juoksemassa juoksumatoilla. Mikäpä siinä, katsellessa maailmanpyörää ja satamaa on varmasti mukavaa myös kuntoilla samalla.

Satamasta löytyy myös muutama vanha rakennus, jotka on rakennettu länsimaiseen tyyliin viime vuosisadan alussa. Nykyisin paikassa toimii monia ravintoloita ja kauppoja.

Pieni muotikuvaus käynnissä satama-alueella. Taustalla näkyy pinkki valotaideteos, joka jatkuu parisadan metrin mittaisena ympäri satamaa.

Cosmo Clock 21:n väriloistoa.