Will I leave my heart in Tokyo

Huh, nyt välttämättömimmät tavarat on saatu ostettua ja peruselämä on lähtenyt rullaamaan. Tänään sain huoneeni wi-fin ja ilmastoinnin toimimaan, joten on ollut aika voittajafiilis. Tuntuu että parissa päivässä on tapahtunut mielettömästi asioita, pahoittelen jo etukäteen jos tämä postaus on jotenkin hyppelehtivä.

Vielä japanin taito on pahasti ruosteessa, mutta pelkästään parin päivän aikana taidot ovat parantuneet huomattavasti. Monet varmasti tietävät tunteen, kun jotain kieltä ei muista kunnolla ja ajatuksia mitä sanoa löytyy, muttei sanoja joilla puhua. Seurauksena on pihisemistä, puhisemista, punastumista, tuskastumista ja harrasta toivomista että kieli vaihtuisi helpommaksi. Nämä tilanteet tapahtuvat yleensä esimerkiksi kielten tunnilla parin kanssa tai jopa kielikokeessa.

Itselleni kävi vastaava tilanne lentokentällä, kun olin juuri mennossa odottamaan bussia matkalaukkujeni kanssa kohtaamispaikalle. Kameraryhmä nykäisi hihasta ja kysyi englanniksi sopiiko haastattelu televisioon. Sitten alkoi japaninkielisten kysymysten sarja, joihin sain vastattua ehkä yhteensä yhden kokonaisen lauseen verran. Kysymykset käsittelivät lähinnä sitä, mikä Japanissa kiinnostaa ja miksi valitsin Japanin vaihtokohteekseni. En muistanut mikä on vastakohta tai kaupunki japaniksi, mutta silti yritin selittää japanilaisen ja suomalaisen kulttuurin olevan toistensa vastakohtia, koska Japanissa on isoja kaupunkeja. Tämä tietenkin höystettynä tutulla käsien huitomisella. Lopuksi sain kiemurteltua tilanteesta eroon sanomalla että yliopiston bussipalvelu menee. Muistin toki nyökkäillä ja sanoa moneen kertaan etten ymmärrä. Ryhmässä oli yksi englantia ymmärtävä, mutta hän pysytteli harmillisesti taka-alalla. Lisäksi sain myöhemmin kuulla, että kyseessä on yksi Japanin suosituimmista ohjelmista, jossa ulkomaalaisilta turisteilta kysellään syitä Japaniin saapumiseen. Toisaalta nyt ontuvan Japanin puhuminen tuntuu helpolta opiskelutovereiden kanssa, kun on päässyt harjoittelemaan sitä ensin televisiohaastattelussa. Suosittelen lämmöllä, uskon tämän toimivan myös muiden kielten kanssa!

Tokion horisonttia bussin ikkunasta. Kuvassa ilmenee vasemmanpuoleinen liikenne.

Matka asuntolalle sujui mukavasti bussilla jutellen muille vaihtareille. Japaniin valikoituu opiskelemaan ihmisiä, joilla on suurta kiinnostusta kulttuuriin, joten yhteisten mielenkiinnon kohteiden etsiminen ei ollut hankalaa. Maisemat bussimatkalla olivat upeat, sillä en ole aiemmin liikkunut yhtä paljon autolla Japanissa. Näimme mm. parturin nimeltä Banana Dragon. Bussimatka kesti kaiken kaikkiaan nelisen tuntia, sillä pyörähdimme poikien asuntolan kautta. Julkisilla olisi päässyt nopeammin, mutta reissu oli ilmainen ja tilaa vaikka kuinka!

Asuntolalla meille pidettiin ensimmäisenä luento säännöistä. Noin parinkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen kenkien suunta huoneessa sekä muistutukset postilokeron tarkistamisesta eivät jaksaneet hirveästi napata. Sain kuitenkin ensimmäisenä iltana purettua molemmat matkalaukut ja käytyä nappaamassa voileipiä läheisestä pikkukaupasta.

Tänään on käyty lisää sääntöjä lävitse ja niitä asuntolassa on melkoisesti. Huoneessa ei saa kävellä kengillä (ei edes, jos unohtaa avaimen keskelle huonetta), musiikkia yms. voi kuunnella vain kuulokkeilla, asuntolan ulkopuolisista vain perheenjäsenet saavat tulla huoneeseen ja asuntolasta ei pääse sisään tai ulos kello 23 jälkeen. Aulassa on erilliset "paikallaolokyltit", jotka käännetään aina lähtiessä ja palatessa ( -- / poissa) asuntolaan. Lisäksi täytyy ilmoittaa jos sairastuu, ei tule yöksi kotiin tai aikoo viettää yön muualla (tällöin kerrottava myös syy sekä osoite missä aikoo yöpyä).

Asuntolassa on omat "asuntolatuutorit", jotka ovat japanilaisia yliopiston opiskelijoita ja heidän tehtävänsä on perehdyttää vaihtarit asuntolan sääntöihin ja tapoihin. He näyttivät mistä löytyy lähin supermarketti ja sadan jenin kauppa. Lisäksi kävimme syömässä läheisessä raamen-ravintolassa (syömäni ateria maksoi viisi euroa). Tuutoreiden avulla sain ilmastoinnin ja netin toimimaan mutta myös lakanat, jotka puuttuivat huoneestani. Lisäksi pääsin parvekkeelleni, jonka ovea en tajunnut liu'uttaa, vaan yritin vain työntää.

Tomaatteja supermarketissa. Hedelmät ja vihannekset myydään Japanissa kappaleittain ja joihinkin kyltteihin ilmoitetaan tuoretuotteiden arvioitu parasta päiväys, kuten minitomaateissa 30. - 31. päivä.

Nyt huoneessa alkaa olla kaikki tarpeellinen, mitä elämiseen tarvitsee. Sadan jenin (85 senttiä) kaupat ovat väliaikaisen opiskelijan unelma, sillä ne ovat täynnä halpaa sekä hyvännäköistä tavaraa, jos laadusta on valmis tinkimään. Kun valikoima ulottuu perustiimarista aina pesuainesta leivontatarvikkeisiin, Ikeaa ei ole ainakaan vielä ikävä. Lisää huoneesta myöhemmin, sillä huomenna alkaa koulu sekä on japanin lähtötasokoe!