Venekylässä oli myös hiukan aikaa kierrellä ja pienen kylätien varrella oli paljon matkamuistoliikkeitä. Lisäksi löytyi pienoisrautatiekauppa, joka myi myös paljon studio Ghibli -aiheista tavaraa.
Kylästä jatkettiin reilun puolen tunnin verran matkaa vapaa-ajanviettokeskukseen, jossa oli tarjolla monenlaisia ulkoilmaan sekä perinteisiin liittyviä aktiviteetteja. Näitä olivat mm. kalastus ja kovakuoriaisten poiminen.
 |
| Jokin toinen veneily-yritys. Taustalla vuoria. |
 |
| Bussin ikkunasta napattu kuva suuresta vuoresta mansikkafarmin lähellä. Vuori oli muutettu huipulla kaivokseksi. |
 |
| Kirsikkapuiden kukintaan tien varressa. |
Kellon ollessa kaksitoista oli vuorossa riisikakkujen tekemistä, vaikka nälkä kurni vatsassa jo melkoisesti. Unohdin ottaa evästä retkelle ja niin se on, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Riisikakkujen eli
mochien valmistus aloitettiin työstämällä keitetty riisi tasaiseksi massaksi kirveen ja nuijan yhdistelmältä näyttävällä työkalulla. Tämä oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä massa oli tahmaista riisin tärkkelyksen takia ja taikina meinasi jäädä kiinni kirvesnuijaan. Kun lopulta massa oli valmista, siitä otettiin pieniä palloja, jotka litistettiin ja käärittiin punaisen paputahnakuorrutteisen mansikan ympärille. Itsetehdyt mochit olivat hyviä, mutta siihen saattaa vaikuttaa hirmuinen nälkä.
 |
| Saksalainen ei yritä tässä löydä mochi-massan kääntäjää, vaan odottaa vuoroa ennen massan lyöntiä. |
 |
| Täti näytti, kuinka mochi-taikinaa käsitellään. Pallerot suljettiin kiertävällä nipistyksellä, eikä perinteisesti painemalla. |
 |
| Näin helppoa selfieiden ottaminen on: naamasta näkyy selvästi luomisen tuska. |
 |
| Tältä mochi näytti sisältä: mansikkaa ja punaista paputahnaa. Kädet, pöksyt ja paita olivat tämän jälkeen jossain jauhoissa. (Varmaankin riisi- tai perunajauhoa) |
Mochien teon jälkeen päivän kohokohta, eli barbeque-lounas. Erityisen hienoa oli se, että japanilaisessa versiossa grillit olivat suoraan pöydällä ja jokainen pystyi polttamaan ruokaansa juuri niin paljon kuin halusi. Sopivan kypsentämisen salaisuus oli laittaa grillille ensin pavunituja, joiden päälle laitettiin ohuita possunkylkisiivuja. (Tähän väliin voisin mainita sivuhuomiona sen, että japanilaiset valmistavat lihan niin hyvin että nahka, kalvot ja läski ei haittaa syödessä ollenkaan.) Grilliruuan lisänä sai
misokeittoa ja riisiä. Nälkä oli niin kova, että lounasaika tuntui loppuvan kesken.
 |
| Grilliruuat odottamassa paistamista. Kannussa tarjoiltu bbq-kastike oli erittäin hyvää. |
Lounaan jälkeen päästiin poimimaan mansikoita, jotka kasvoivat kasvihuoneessa. Koska kyseessä oli "leisure farm" ei mitään kyykyssä kykkimistä ollut luvassa, vaan mansikat oli nostettu sopivasti vyötärön korkeudelle. Monelle kokemus oli hyvin eksoottinen ja tuntui kuulemma jännältä ottaa marjoja suoraan kasvista eikä ostaa niitä kaupasta. Ihmetystä herätti myös se, ettei mansikoita tarvinnut pestä. Retken kaikki informaatio oli annettu melkein kokonaan japaniksi, ja mansikanpoimintaohjeiden kohdalla ymmärtämättömyyteni kostautui. Luulin että saamamme muovirasia pitäisi kerätä täyteen mansikoita, eikä niitä saisi syödä. Ohjeet olivatkin niin päin, että kaikki mikä rasiaan kerättiin, piti syödä paikan päällä. Ei huolta, vatsani ei mennyt sekaisin kesän ensimmäisten mansikoiden yliannostuksesta. Suomalaisena kavahdin suuria mansikoita, ja keräsin rasiaani pieniä söpöjä yksilöitä, joita oli onneksi melko vähän. Mansikat myös maistuivat erittäin hyviltä ja sopivan makeilta.
 |
| Kasvihuoneen vieressä oli vuohia, joille sai ostaa syötettäväksi porkkanoita. |
 |
| Kasvihuone oli yllättävän suuri ja mansikat eivät kasvaneet lattian rajassa. |
 |
| Kypsiä mansikoita oli melko paljon! |
 |
| Tämmöisiä yksilöitä kasvihuoneesta löytyi. |
Mansikoiden syömisen jälkeen kotimatka alkoi ja kaikki tuntuivat simahtavan uneen saman tien pitkän ja lämpimän päivän päätteeksi. Kampuksella oltiin takaisin aikataulusta myöhässä ruuhkan takia vasta kuuden jälkeen. Retkelle eivät päässeet kaikki, mutta tämä oli tarkemmin ajateltuna hyvä asia. Kun osallistujien määrää rajoitetaan esimerkiksi puoleen koko ryhmästä, on lähes varmaa, että reissu tulee täyteen. Tällöin kaikki paikkavaraukset voidaan tehdä etukäteen ja pääsymaksulla (7,9 euroa) varmistetaan paikkojen turha peruminen. Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin mukava, sillä mitään vierailluista paikoista en olisi osannut itse löytää!
0 kommenttia