Will I leave my heart in Tokyo

Suomen uutisissakin on uutisoitu paljon Japanin maanjäristyksistä. Japanin suurimmalla eteläisellä saarella on tosiaan järissyt pariin otteeseen ja erittäin vakavaa tilanteesta on tehnyt sen, että Kyushun saarella ei ole koettu aiemmin vakavia maanjäristyksiä. Tämän takia myös historiallisia rakennuksia ja asuinalueita on tuhoutunut järistyksissä. Eräällä kurssilla ollut japanilainen oli kotoisin juuri Kumamoton alueelta, mutta hänen perheensä ei joutunut järistyksen uhriksi. Lisää uutisia maanjäristyksestä täältä.

Uutisia seuraillessa on hyvä muistaa että Japani on hiukan isompi maa kuin Suomi. Tämä tarkoittaa, että vaikka uutisissa mainitaan onnettomuudesta Japanissa, se ei välttämättä kosketa Tokiota. Tällä viikolla osallistuin asuntolan turvallisuusharjoitukseen, jossa käytiin läpi vaahtosammuttimen käyttöä ja turvaohjeita. Olisin ehkä ymmärtänyt enemmän jos osa infosta olisi ollut englanniksi. Onneksi nämä asiat ovat itselle tuttuja.

Yliopiston piha sateisena päivänä. Eräänä aamuna ennen International Marketingin luentoa otin kuvia 1. rakennuksen kolmannen kerroksen ikkunasta. Rakennuksia on yliopiston alueella 17 ja monien yliopistojen tapaan ne ovat kaikki hiukan eri-ikäisiä.

Mitään muuta ihmeellisempää viimeisen kymmenen päivän aikana ei ole tapahtunut. Koulua on kuutena päivänä viikossa ja sunnuntai menevät yleensä huonetta siivoillessa ja koulutehtäviä tehdessä. Olen ottanut enemmän kursseja kuin tarvitsisin, mutta kaikki ovat olleet niin mielenkiintoisia, että ainakaan vielä en ole aikeissa luopua yhdestäkään.

Valitsin kursseikseni:

• Japanese I (pakollinen, taso päätetty lähtötasotestin mukaan)
• Japanese culture and society I (pakollinen)
• Japanology (pakollinen)
• Effective Negotiation
• Intercultural Communication
• International Marketing
• Microeconomics
• Global Business
• EU economics

Kaikista turhimmilta näistä tällä hetkellä tuntuvat Japaniin liittyvät kurssit. En pidä Japanologysta yhtään, sillä sitä opettaa japanilainen lehtori. Tämä tarkoittaa sitä että tähän mennessä en ole kuullut yhtään poikkipuolista sanaa Japanista tai japanilaisista. Kun katsoimme dokumenttia japanilaisten syntyperästä, kerrottin japanilaisen kansan polveutuvan erityisistä naruruukkuihmisistä (tuolta ajalta löytyneistä ruukuissa oli koristekuvioita, jotka oli tehty naruilla). Mielessäni pyöri vain, että kuinka sisäsiittoinen kansan pitää olla, jos se on pienen heimon jälkeläinen ja ollut eristyksissä pitkään saarella. Sisäsiittoisuudessa ei sinällään ole mitään huonoa, sillä myös Suomessa on ollut myös muinoin alueita jotka ovat olleet eristyksissä. Tämän takia itä- ja länsisuomalaisilla on suunnilleen yhtä paljon geneettisesti eroa keskenään kuin heillä ja etelä-eurooppalaisilla. Kuitenkin Suomessa reilusti sanotaan, että hei, meillä kaikki ei mennyt kuin Strömsössä tämän takia. Muutenkin japanilaisten innostus omaan alkuperäänsä ja sen ainutlaatuisuuteen ei hirveästi innosta ottaen huomioon, että Japani taisteli natsien kanssa samalla puolella ja tulokset olivat sen mukaiset.

Olen japanissa ykköstasolla, sillä en valmistautunut lähtötasotestiin kovin paljoa. Näin kusisissa housuissa on helppo sanoa, että olisi ollut parempi valmistautua etukäteen. Onneksi on kuitenkin muita jotka sössivät lähtötasotestin joten japanin tunneilla keskustelua voi harjoitella taitavien puhujien kanssa.

Kaikista jännintä oli että menimme viikoksi kokeilemaan oloa japanin kakkostasolla, mutta emme päässeet ylemmälle tasolle. Sanon suoraan suomalaisena, että testijakso oli suoraan hiidenkirnusta, koska vaatimuksia kakkoskurssille pääsemiseen ei kerrottu lainkaan. Osaan mielestäni lukea sujuvasti ääneen, mutta en saanut näyttää tätä kurssilla. Tein pistokokeen, mutta en saanut testiä takaisin. En osannut kertoa heti ensimmäisellä kerralla kysyttäessä milloin olen tullut Japaniin ja milloin lähden. (Ymmärrän että nämä ovat yksinkertaisia kysymyksiä, mutta eihän millään normaalilla, omassa kotimaassa tapahtuvalla kieltenkurssilla käsitellä vastaavia lauseita.) Lisäksi kurssin ollessa viikon jo käynnissä olin joka tunnilla pihalla kotitehtävistä ja muista. Näin ollen viimeinen viikko on ollut stressaava. Onneksi ykköskurssilla asiat ovat niin helppoja, että siellä ei ainakaan tarvitse stressailla.

Ja sitten toisiin aiheisiin:
Yksi harmillinen juttu asuntolassa asumisessa on se, että muut vaihto-opiskelijat suhtautuu siihen todella mulkusti ikävästi. Kun ihmiset kuulevat, että asun asuntolassa, heidän reaktionsa on yleensä "voi, ei, et voi sitten osallistua mihinkään" -tai muuta shaibaa. Julkinen liikenne tosiaan loppuu Tokiossa puolen yön aikoihin, joten voisi olettaa että joutuisin lähtemään juhlista vain tuntia tai puoltatoista aiemmin kuin muut. Muut kuitenkin lähtevät juhlimaan eurooppalaiseen tyyliin vasta yhdeksän kymmenen välillä samalla kun itse vetäydyn kaupan kautta asunnolle. Olen keksinyt itselleni ajanvietettä, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessa.

Loppuun vielä huoneeni auntoni esittely:

Makuuhuone ja kodinhoitohuone. Ilmastointilaite toimii erittäin kätevänä kuivurina. Sänky on mukava ja ikkunasta näkyy suoraan vastapäisen rakennuksen toimistoon (pääsen siis kyyläilemään täälläkin)

Työhuone, jossa kirjahylly ja tietoliikennekeskus. Rikon varmaan jotain sääntöjä, mutta kiinnitin seinälle Suomesta tuomani Tokion kartan ja saamiani postikortteja. Omaan myös oman lankapuhelimen, mutta en ymmärrä mihin tarvitsen sitä (numeroa ei suositella annettavaksi eteenpäin).

Kylpyhuone ja vessa on itseasiassa hyvin samankaltainen kuin monissa hotelleissa. Pyttyni on niitä kuuluisia sähköisiä, joissa on lämmistys ja kolme erilaista suihkua. Koska suomalaista käsisuihkua ei ole, tämä sopii paremmin kuin hyvin. En myöskään kestä, miten ihanan paljon samanvärisiä kosmetiikkatuotteita olen valinnut vessaani.

Keittiö. Jääkaappi ja pakastin on oikeastaan kaikki mitä opiskelija tarvitsee, joten keittolevy on luksusta. Keittiön hanasta tulee vain kylmää vettä. (En ehkä halua tietää mitä tiskiaineessa sitten on, kerta se tekee astioista puhtaita ilman kuumaa vettä)