Incoco-kynsilakkatarrat
Palatessani ensimmäistä kertaa yliopistolta eksyin hiukan Ikebukuron asemalla. Tämä ei ollut kuitenkaan harmillista, sillä törmäsin asematunnellissa kynsitarrojen myyntikojuun. En ole koskaan käyttänyt kynsitarroja ja kynsien lakkaustaidotkin ovat heikohkot. Myyjä puhui ainoastaan japania ja tarjosi näytettä tarroista kynsiini. Koska kynteni ovat lyhyet, yhdestä liuskasta riitti kahteen kynteen. Tarrat näyttivät kynsilakalta, joka asetettiin kynnelle kalvona ja paineltiin paikoilleen. Ylimääräinen kalvo katkaistiin kynnellä ja kynnet siistittiin pakkauksen mukana tulevalla viilalla. Ainut huono puoli tarroissa oli, että avaamisen jälkeen ne täytyy käyttää pois kuivumisen takia.
Pidin myyjän myyntityylistä, vaikka en ihan kaikkea myyntipuheista ymmärtänytkään: kun esittely oli ohi, hän kehotti katselemaan mitä eri malleja tarroista löytyy, eikä missään vaiheessa tilannetta ollut pakko-ostaa-tunnetta.
Valitsin hentoa sinistä kukkakuviota sisältävät tarrat ja pyysin lisäksi esitteen yrityksestä. Tarrat maksoivat kolmisentoista euroa, mikä japanilaisella mittapuulla on kallista. Yllätyin kuitenkin tarrojen kestävyydestä: tarroihin ei tullut naarmuja tai lohkeamisia 12 päivän käytön jälkeen. Olisin voinut pitää tarroja pidempäänkin, mutta kynnen luonnollinen kasvu teki tarroista hupsun näköiset. Tarrat eivät myöskään lohjenneet kynsiä leikatessa.
![]() |
| Kynsitarrat 12 päivän käytön jälkeen. Muissa kynsissä Essien kynsilakkaa, joka on ollut kynsillä lyhyemmän aikaa kuin tarrat. |


0 kommenttia