Alku
Kaiken vaihto-opiskelun alku eli blogin perustaminen. Heti alkuun selitän mistä blogin nimi on peräisin:
Blogini nimeksi valikoitui hankala, pitkä ja kliseinen "Will I leave my heart in Tokyo". Nimi on mukahauska väännös brittiläisen Mini Vivan kappaleesta Left My Heart in Tokyo. Vaikka otsikko on kysymyslause, en laittanut sen perään kysymerkkiä, jotta otsikko taipuisi helpommin tekstissä (ja jotta se ei olisi niin negatiivinen). Lisäksi halusin nimellä tuoda esiin sitä, että vaihto-opiskelu ei ole koko aikaa ruusuilla tanssimista ja suoraan sanottuna minua jännittää edessä oleva vaihto suhteellisen paljon.
Syitä jännitykseen ennen vaihtoa on monia:
- Olen ainut pohjoismaalainen koko yliopistossa, joten en pääsen juoruamaan kuukielellä muista vaihtareista kenenkään muun kanssa.
- Ovatko muut vaihto-opiskelijat mukavia? On ihan täysin tuurista kiinni vietänkö kesäni hiimujen vai hauskojen ihmisten kanssa.
- Japanin kielen taitoni on ruosteessa ja varsinkin kanjit ovat vaipuneet unholaan kuin mustikat jugurttiin.
- Olenko tarpeeksi innokas japanilaisen kulttuurin harrastaja? Olen lukenut Japanin kielen ja kulttuurin sivuaineena, mutta oma harrastuneisuuteni on jäänyt erittäin kohtuulliselle tasolle. Sivistyksestäni puuttuu monia animesarjoja ja en ole koskaan uskaltautunut edes coneihin tai muihin japanin harrastajien kokoontumisiin.
Olen alivuokraamassa asuntoani vaihdon ajaksi ja en tiedä asiasta yhtään sen enempää. Toivon että en ottaisi takkiini vaihdon aikana kovin paljoa.Jee! Sain vuokrattua asuntoni erittäin hyvälle ystävälleni, joten tästä ei tarvitse enää huolehtia! ^_^Vaihtoon liittyvät koulutehtävät ovat vieläkin tekemättä (sainpas sanottua sen ääneen).Sain palautettua tehtävät pari viikkoa sitten ja samalla sain napattua Laurean apurahan, kaikki siis tämänkin osalta kunnossa!
Valitsin kliseisen nimen siksi, että vaihtoon lähtöön liittyy monia kliseitä. Vaihto-opiskelu on aikaa jolloin voi löytää itsensä, elämänsä rakkauden, päämäärän elämälleen, tulevan urapolun, nirvanan, haudatun bileteiniyden, maksan maksimialkoholikestävyyden tai yleisen kusipäisyyden (tosin jotkut keräävät kaikki). Vaihto on jotain joka muuttaa elämän, kasvattaa aikuiseksi ja jättää ikuisen paikan sydämeen. Eli se on kuin paha onnettomuus katastrofielokuvissa.
En varsinaisesti pidä kappaleesta johon blogin nimi perustuu, mutta kappale kuvaa mielestäni hyvin vaihtokohteeseeni liittyviä kliseitä. Tokio nähdään usein erittäin kalliina kaupunkina, jossa on kaikkea erittäin erittäin outoa. Neonvaloja on kaikkialla ja kadut ovat täynnä moderneja klubeja. Kaikkialla syödään riisiä tai sushia ja ruoka on fine-diningiä. Japanilaiset pukeutuvat joko cosplay-asuihin tai pukuihin pakauttuen aina täynnä oleviin juniin ja metroihin. Kadulla saa väistellä turisteja sekä talojen katolta hyppiviä salarymaneja.
Ennakkoluulot ovat usein vain ennakkoluuloja joten tässä blogissa pyritäänkin kumoamaan niitä sekä toivottavasti näyttämään elämää Japanissa turismin ulkopuolelta. Pyrin kertomaan mm. miksi valitsin vaihtokohteekseni Japanin, mitä odotan vaihdolta, miten japanilaiset kosmetiikkatuotteet eroavat eurooppalaisista, minkälaista on paras japanilainen ruoka ja onko Tokiossa oikeasti niin kallista kuin väitetään. Lisäksi postauksia saattaa tulla niin omaperäisistä aiheista kuin tulevasta asuntolastani, pakkaamisesta, lentomatkasta ja esittely kampuksesta.
Nyt kun tavoitteet on hinattu kattoon, voin unohtaa koko blogin
| Shibuyan kuuluisa risteys kesällä 2014. Parin kuukauden kuluttua reittini koululle kulkee aivan vierestä! |
Blogin ulkoasu on tehty alunperin englanniksi ja HTML-taitoni ovat pahasti ruosteessa, joten pahoittelen jo etukäteen jos ulkoasu on joskus epäjohdonmukainen.
Jos kysymyksiä tai postausaiheita on mielessä, olkaa hyvä kommentoikaa. Myös muun syyn takia saa kommentoida!
0 kommenttia