Will I leave my heart in Tokyo

Kirjoitin tämän tekstin rungon alunperin aiempaan matkablogiini, mutta en saanut sitä koskaan julkaistuksi. Nyt olen päivittänyt tietoja tämän kevään ajalta.

Niin. Japanissa on puhtaat vessat. Japanilaiset vessat ovat yksi käsitellyimmistä aiheista erilaisessa matkakirjallisuudessa, joten en voinut olla kirjoittamatta niistä.

Pelottavin vessakokemukseni löytyy Tampereen rautatieasemalta keskiyön aikoihin launtai-iltana. Painavan metallioven euron pääsymaksun keräävä lukko oli rikki, joten pääsin ilmaiseksi sisään. Viehättävä sininen valo ja kaikkialle ripustetut peilit loivat erittäin vainoharhaisen ja pelottavan tunnelman. Tässä vaiheessa järkyttävä haju, saippuan puute ja solvaavia sanoja huutavat koppikirjoitukset eivät haitanneet.

Miellyttävin vessakokemukseni löytyy Japanin Tokyo Towerista. Kuten kaikissa julkisissa vessoissa, joissa kävin Japanissa, ei siinäkään vessassa ollut turhaan ovea käytävään, vaan perille johti pieni sokkelo. (Näitä löytyy myös Suomesta esim. uudemmista huoltoasemista.) Mielestäni tämä sokkelohomma on erittäin mukava keksintö hygieenisyyden ja siivoojan kannalta (mikään ei ole yhtä inhottavaa kuin paukutella siivouskärryjä raskaisiin oviin), ja toivon että kaikki tulevat ja korjattavat julkiset vessat olisivat sellaisia. Vessakopin roskiksessa oli liiketunnistimella toimiva roskakori ja wc-istuin huuhteli itsensä automaattisesti. Vesi ja saippua tulivat automaattihanoista ja kädet pystyi kuivamaan tehokkaassa puhaltimessa.

Vertailukohdat ovat tietysti erilaiset, sillä toinen on pääsymaksullinen paikka. Tosin Japanissa myös rautatieasemien julkiset vessat ovat erittäin siistejä vaikkei niissä olekaan aina itsestään aukeavaa roskista. Rautatie- ja metroasemilla vessat ovat käytettävissä vasta maksuporttien jälkeen, mikä tavallaan tarkoittaa, ettei niihin pääse ilmaiseksi ilman matkakorttia. Japanissa en törmännyt missään maksullisiin vessoihin.

Ulkomaalaisia yleensä pelotellaan paljon japanilaisista teknisistä wc-istuimista, mutta monet wc:t ovat niin automaattisia hoitaen huuhtelunkin itsekseen, ettei syytä pelkoon juuri ole. Karskina länsimaalaisena naisena yleensä käytä ääninappulaa, joka tuottaa asioimisääniä peittävää huuhtelun äänimaisemaa. (Mielestäni on kyllä jossain määrin surullista, että naiset kokevat ruumiin tyhjentymisäänet noloina, sillä käsittääkseni äänilaitteita ei löydy miesten vessoista.) Lisäksi useimmissa paikoissa, joista tekniikkaa ja nappuloita täynnä olevat wc:t löytyvät, on selvät merkinnät myös englanniksi. Englannin tasosta ei sitten sen enempää.

Vessoista on hiukan hankala ottaa kuvia, jos ei halua leimaantua epäilyttäväksi ihmiseksi. Tämä kuva on edelliseltä Japanin reissulta ja siinä kerrotaan selkeästi ohjeet vauvojen hoitotason käyttöön.

Monissa naisten vessoissa on erillinen meikkausalue, jossa on paljon peilejä sekä tilaa meikata rauhassa. Tilat näyttävät yleensä baaritiskeiltä, mutta joissakin huoneissa on jopa tuolit. Samalla ehostajat eivät vie tilaa käsien pesijöiltä (niin kuin yleensä Suomessa). Parhaiten tällaisia tiloja löytyy yleensä kauppakeskuksista. Joissakin vessakopeissa saattaa olla jopa vaatteiden vaihtoalusta, kuten yliopistollani muutamassa paikassa. Vaatteidenvaihtotaso on erillinen taso, joka vedetään seinästä lattialle ja johon voi sitten huoletta astua sukillakin. Naritan vessoissa oli jopa erillinen vaatteiden vaihtokoppi, mikä oli itselleni pelastus hikisen 9 tunnin lennon jälkeen. Julkisissa vessoissa ei ole myöskään kirjoituksia ja ne tuoksuvat erittäin neutraalille. Ilmeisesti ilmastointi on säädetty sen verran tehokkaalle, ettei hajuja pääse kertymään.

Ainut huono puoli japanilaisissa vessoissa oli se, ettei käsipyyhepaperia ole missään, vaikka käsien kuivaaminen tekee niistä vasta puhtaat. Kuten monet paikalliset, olen kantanut mukana pientä taskunenäliinan kokoista pyyhettä, mutta välillä tunnen itseni turistiksi tässä asiassa. Yliopistolla näen ehkäpä liian usein naisia, jotka eivät kuivaa käsiään ollenkaan. Kädet pyyhitään joskus hiuksiin tai vaatteisiin, mutta mielenkiintoisin näkemäni tapa on pyyhkäistä selässä olevan repun taakse. Märkä läikkä repussa jää kätevästi piiloon reppua kantaessa. Noin puolet naisista ei myöskään pese käsiään kunnolla saippuan kanssa, mikä on hyvin mielenkiintoista, sillä ohuen japanilaisen vessapaperin kanssa vahinkoja sattuu joskus ainakin allekirjoittaneelle.

Perinteisistä kyykkyvessoistakin olen selvinnyt tähän mennessä kunnialla ja ne olisivat mielestäni hieno vaihtoehto esim. festareiden huoltotilojen unisex-vessoiksi hygieenisyytensä ja molemmille sukupuolille sopivuutensa takia. Kuitenkin kykkiessäni puiston käymälässä helteellä tulin kaivanneeksi perinteistä vessaa, johon mennessä ei tarvitsi varmuuden vuoksi riisua pois sukkahousujakin.

Japanilaiset vessat ovat niin siistejä, että voisin sanoa niiden olevan jopa yksi matkailuvaltti. Jos siis ulkomaanreissujen vessat jännittävät ennen matkaa, suuntaa Japaniin, missä niitä ei tarvitse pelätä.