Opiskelen kauneudenhoitoalan koulutusohjelmassa Laurea-ammattikorkeakoulussa estenomiksi. Kyseessä on siis alempi korkeakoulututkinto eli englanninkielinen tutkintonimikkeeni on Bachelor of Beauty and Cosmetics. Olen aiemmin opiskellut luonnontieteiden kandiksi eli omistan nimikkeen Bachelor of Science. Tällä aloituksella haluan korostaa sitä, että en opiskele kauneudenhoitoalan perustutkintoa, joka on nimeltään kosmetologi. Kyseessä ei ole myöskään lukiopohjainen kosmetologikoulutus, vaan oma erillinen koulutusohjelmansa.

Kuten monilla aloilla, myös kauneudenhoitoalalla opintoja voi jatkaa korkeakoulun puolella. Esimerkiksi merkonomit voivat jatkaa kouluttautumista tradenomiksi ja kokit, tarjoilijat sekä vastaanottovirkailijat restonomiksi. Tradenomiksi ja restonomiksi voi hakeutua myös lukiopohjalta, kuten myös estenomien tapauksessa. Monissa korkeakoulututkintojen nimikkeissä oleva -nomi on peräisin kreikan kielestä ja etuliitteeksi valittu tutkintoa kuvaava sana (esim. restaurant, trade). Estenomin este- juontaa sanasta estetiikka, joka on myös kauneuden tutkimiseen keskittyvä filosofian osa-alue.

On täysin ymmärrettävää, että ihmiset eivät tunne estenomi-nimikettä, sillä tutkinnon järjestäminen aloitettiin vasta vuosituhannen alussa. Tällä hetkellä Laurea-ammattikorkeakoulu on ainut paikka, missä estenomiksi voi opiskella suomeksi, mutta sen lisäksi ruotsinkielistä opetusta järjestetään Vaasan Noviassa. (Tähän väliin huomautus, että ruotsinkieliset opinnot ovat paljon käytännönläheisempiä ja sisältävät esimerkiksi stailausta ja maskeerausta, joita Laureassa ei opeteta lainkaan.) Itseäni ei haittaa, jos ihmiset eivät muista tutkinnon nimeä, mutta nyrpistin nenääni kun pitkäaikainen erään kurssin yhteistyökumppani ja Yle kirjoittivat sen sivuillaan väärin (Google on kuitenkin nettiin julkaistaessa lähellä). Parhainta tuntemattomassa koulutusohjelmassa on se, että estenomiopiskelijat pääsevät itse vaikuttamaan minkälaisen kuvan antavat tutkinnostaan.

Estenomien opinnot voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan: kemiaan ja liiketalouteen. Molemmista käydään asiat perusteista syventävämpään tietoon. Kemian osuus koostuu peruskemian opintojaksoista, mutta myös biokemiaa ja mikrobiologiaa käydään läpi. Osa opintojaksoista keskittyy vain kosmetiikan kemiaan, kuten Kosmetiikan säilyvyys ja Emulsioteoria ja pinta-aktiiviset aineet -nimiset opintojaksot. Liiketaloudessa käydään läpi kosmetiikan markkinointia, brändin rakentamista, johtamista ja yrittäjyyttä.

Lisäksi opintoihin kuuluu työharjoittelua, pakollisia ruotsin, englannin ja viestinnän opintojaksoja sekä erilaisia tutkimuksen tekemiseen liittyviä kursseja. Mielestäni viestintään ja kriittisen ajattelun opettamiseen voisi käyttää enemmänkin opintopisteitä, mutta toisaalta olen huomannut että kriittinen ajattelu kasvaa myös korkeakouluvuosien myötä.

Parhainta Laurean opinnoissa on ollut modernius. Esimerkiksi pakollinen ruotsin kurssimme järjestettiin syksyllä 2015 siten, että siihen sisältyi matka Pohjoismaiden suurimmille kosmetiikkamessuille Tukholmaan. Matkasta ei kirjoitettu iän ikuisia raportteja tai oppimispäiväkirjoja, vaan jokainen kirjoitti yhteiseen blogiimme postauksen matkasta. Panostin omaan tekstiini sen verran, että nyt voin huoletta liittää linkin ansioluetteloon tai työhakemukseen ja osoittaa pystyväni kirjoittamaan kansankielistä tekstiä ihon toiminnasta ja siihen liittyvästä tieteestä. Matkan lisäksi kurssikirjana toimi vapaavalintainen ruotsinkielinen kosmetiikan alan aikakauslehti, mikä varmisti sen, että kurssilla käytetty sanasto oli ajankohtaista ja materiaali suhteessa edullista.

Eräässä tentissä puoli tuntia käytettiin kokeeseen, joka tarkastettiin saman tien tunnilla. Tenttiin sisältyi essee, jonka jokainen sai valmistella vapaavalintaisesta aiheesta ja tuoda tenttiin muistilapun esseen kirjoittamista varten. Tenttiin kuului vielä lisäksi normaali esseevastaus.

Pidän ammattikorkeakoulussa siitä, että opetus on päätehtävänä. Tuntuu, että opettajat välittävät opiskelijoista ja aloittaessani opinnot tutor-opettaja kysyikin ensimmäisessä tapaamisessa miten opinnot ja koulu ovat lähteneet käyntiin. Pidän myös siitä, että jokaisella opiskelijalla on alusta alkaen tuutor-opettaja, johon voi olla yhteydessä opintojen etenemisestä tai muista kysymyksistä. Yliopistolla kandivaiheen opiskelijoiden opinto-ohjaus oli nakitettu tohtoriopiskelijoille ja mielestäni se oli vain silkkaa kiusantekoa.

Ainoana huonona puolena pidän opinnoissa erilaisia tehtäviin liittyviä vähimmäispituuksia. Ymmärrän että asioista on pyrittävä kirjoittamaan eri näkökulmista, mutta välillä toivoisin tiiviisti kirjoitettavia tehtäviä, joihin joutuisi miettimään mitä sanoo ja välttämään toistoa. Lisäksi toivoisin ankarampaa arvostelua lähteisiin ja asiakirjojen muotoiluun liittyen, mutta olenkin luonteeltani tiukkapipo :D.

Lisää tietoa kauneudenhoitoalan opintosuunnitelmasta löytyy suoraan täältä ja lisää tietoa estenomin koulutuksesta Laurean sivuilta.

Ensimmäisessä kosmetiikkalabrassa tehty vartalovoide. Estenomien käytännön labratyöt käsittävät erilaisten emulsioiden valmistamista ja viime syksynä teimmekin shampoon, hoitoaineen, kasvojen puhditusvaahdon ja vartalovoiteen. Tuotteet tehtiin valmiin kaavan mukaan, mutta niihin sai lisätä tehoaineita ja/tai hajusteita.
Bucket listiksi kutsutaan listaa asioista, joita haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Termi on saanut nimensä kuolemaa tarkoittavasta sanonnasta "kick the bucket". Sanonta kuvaa ämpärin potkaisua itsensä alta esimerkiksi hirttäyttymisen yhteydessä. Koska bucket listillä on terminä niin masentava tausta, listaan vain erilaisia tavoitteita ja toiveita vaihtoon.

Kuva täältä
Toiveita vaihdon ajaksi:


  • Vierailu läheisissä maissa! Erityisesti Korea, Taiwan ja Singapore kiinnostavat. Toivon, että löydän mielettömiä lentotarjouksia!
  • Löydöt kesän alennusmyynneistä! Vaatteet ovat Japanissa yhtä kalliita kuin Suomessa ellei jopa kalliimpia, mutta silti niin kauniita.
  • Matka pupu-saarelle! Japanissa sijaitsee Okunoshima-saari, jossa koe-eläimenä olleet kaniinit ovat päässeet lisääntymään holtittomasti. Kun soppaan lisätään pelleteillä ruokkiminen ja kesyyntyminen, saadaan turistikohde, jossa voi päällystää itsensä pupuilla, kuten mies tekee tässä videossa.
  • Voisin vierailla uudestaan Narassa katsomassa peuroja. Tällä kertaa osaan varmaankin välttää paidan syömistä ja mennä katsomaan niitä rauhallisempia peuroja. Lisää viime kerrasta täältä.
  • Kiertely ja kaartelu kosmetiikkamyymälöissä! Haluan oppia niin paljon Japanin kosmetiikkamarkkinoista kuin se on oman ajan puitteissa mahdollista. 
  • Mielentila, jossa kaikki on mahdollista! Haluan olla avoin ex tempore -retkille ja -tapahtumille.
  • Osallistuminen matsureihin. Olen vieraillut vain yhdellä matsurilla, mutta haluan nähdä niitä lisää.
  • Hanamista nauttiminen! Yksi monista syistä miksi lähdin keväällä vaihtoon, oli se että pääsen näkemään kirsikankukkien kukkimisen. Olenkin erittäin innoisssani sillä kukkimisen ennustetaan ajoittuvan juuri huhtikuun ensimmäisiin päiviin, kun ohjelmassa on vapaa-päiviä ja retkiä.


Tavoitteita vaihdon ajaksi:


  • Tutustu uusiin ihmisiin ja löydä kavereita.
  • Syö shabu-shabu-ravintolassa.
  • Opiskele innolla ja ime tietoa itseesi kuin valkoiset vaatteet mustia karvoja pesukoneessa.
  • Käy Ghibli-museossa.
  • Vieraile Hiroshimassa.
  • Näe Itsukushima-torii.
  • Opi japania ja erityisesti uusia kanjeja.
  • Osta ripsivärivarastot täyteen seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Osta lisää ripsivärejä, jotta voi jakaa niitä kaikille, jotka tuskailevat huonoista ripsiväreistä. (Käytän siis japanilaista ripsiväriä, joka muistuttaa Sensain 38 ° -ripsiväriä, mutta maksaa japanissa vain n. 12 euroa. Lisää ripsiväristä tulossa blogiin.)
  • Osta krääsää Tokion Pokemon centeristä. Asuntolani lähellä on yksi Pokemon Center, joten tämä on varmaan helppo toteuttaa. :D
Osakan öistä maisemaa Osaka Sky Buildingistä kuvattuna kesällä 2014.

Unohdin kokonaan tehdä postauksen perusjutuista vaihdossani. Olen siis lähdössä vaihtoon pääsiäisenä ja tulen takaisin elokuun alussa. Pääsen kokemaan Japanin kevään ja kesän, mutta onneksi en jää koko elokuuksi, sillä se on kesän kuumin kuukausi. Jo kesä-heinäkuussa lämpötilat alkavat olla suomalaisen makuun turhan lämpimät, mutta onneksi suurimmassa osassa rakennuksia on ilmastointi. Vaikka lämpötilat ovat kesällä kolmenkymmenen asteen ympärillä, trooppinen kosteus saa olon tuntumaan paljon tukalammalta. Sen sijaan huhti-toukokuu ovat oikein miellyttäviä kuukausia, jolloin lämpötila on Suomen kesä-toukokuun lukemissa. Lisäksi pääsen näkemään kirsikankukkien kukinnan huhtikuun alussa, jee!


Opiskelen Aoyama Gakuin Universityssä, jonka kampus sijaitsee Shibuyassa Tokion keskustassa. Yliopisto on yksi monista Aoyama Gakuinin oppilaitoksista, joihin kuuluu monentasoisia kouluja aina esikoulusta lukioon. Instituutio on perustettu jo 1800-luvun puolella lähetyssaarnaajien toimesta, mutta yliopisto perustettiin vasta vuonna 1949. Yliopiston koulutuspolitiikka perustuu nettisivujen mukaan kristinuskolle ja yhteistyöyliopistoina onkin mm. Texas Christian University. Koulun mottokin tulee suoraan Raamatusta (Matt. 5:13):



"The Salt of the Earth, The Light of the World"

Aoyama Gakuin University on yksityinen yliopisto, mikä selittää uskonnon vahvaa läsnäoloa. Itseä kristinuskon läsnäolo ei ainakaan vielä haittaa, sillä oman käsitykseni mukaan japanilaiset ovat rentoja uskonnon suhteen. Toivotaan, että muut vaihtarit suhtautuvat myös rennolla asenteella uskontoihin ja niiden harjoittamiseen. Aoyamaa arvostetaan erityisesti sen kansainvälisestä ilmapiiristä ja humanististen tieteiden painotuksesta.


Pöllöpatsaita Ikebukuron asemalla kesällä 2014. Patsaat toimivat kohtaamispaikkana paikallisille. Ikebukuron nimi tulee alunperin siitä, että aluella oli ennen muinoin paljon järviä (ike = lampi).
Pöllöt leikittelevät Ikebukuron nimellä, sillä pöllö on japaniksi fukuroo eli ふくろう ja bukuro muunnetaan siitä vain lisäämällä dakuten-pilkut ja poistamalla pitkä oo-vokaali: ぶくろ
Asun Ikebukurossa sijaitsevassa asuntolassa, josta on n. 35 minuutin matka yliopistolle. Oma huoneeni on kooltaan n. 14 neliötä ja siihen sisältyy pieni vessa, jääkaappi ja kaksi keittolevyä. Huone on kalustettu ja siinä on ilmastointi. Kolikkopesulastakaan ei ole ilmoitettu hintaa (toisin kuin miesten asuntolassa), joten oletan sen vielä tässä vaiheessa kuuluvan vuokraan.

Vuokra on n. 500 e/kk, mikä on kohtuullista, koska se sisältää sähkön, kaasun ja netin. Tokio on kuitenkin yksi maailman suurimmista ja maailmanlaajuisella tasolla mitattuna kalleimmista kaupungeista. Hiukan huono puoli on se, että kotiintuloaika on aina joka ilta klo 23:00. Lisäkustannuksia tuovat julkisen liikenteen kulut ja osa opiskelijoista suosiikin pyöräilyä. Omat pyöräilytaidot ovat kuitenkin niin huonot ja lisäksi ruosteessa, joten päätin jättää harjoittelun siihen kertaan kun asun hiukan pienemmässä kaupungissa.


Oli mielenkiintoista muuten huomata, että miesten asuntolaan kuului ateriapalvelu eikä asuntolassa ollut kotiintuloaikaa. Toisaalta vuokra oli melkein 640 euroa kuussa. Lisäksi asuntola sijaitsee syrjemmässä kuin naisten asuntola ja Ikebukuron ravintola- ja ostospaikkavalikoimaa on hankala voittaa. Sitä siis innolla odotellessa! Japanissa ulkona syöminen on paljon halvempaa kuin Suomessa, joten odotan innolla vakiruokapaikan löytymistä lähettyviltä.

Tässä postauksessa käsittelen historiaani Japanin ja vaihto-opiskelun parissa.

Unelma Japanissa opiskelusta sai alkunsa yläasteella, kun monen nuoren suomalaisen tapaan olin innostunut animesta ja mangasta. Näin kielimatka-esitteessä mainoksen Fukuokassa pidettävästä kolmen viikon kielikurssista ja siitä tuli unelmani. Hain kesätöitä, möin jäätelöä kuuden euron tuntipalkalla ja valmistauduin varaamaan matkaa, kunnes sain tiedon ettei kurssia Japanissa järjestettäisi enää. Myöhemmin selvisi, että sopivana kesänä järjestettäisiinkin kielikurssi, mutta olin jo lupautunut kesäksi suureen projektiin.

Toinen mahdollisuus tuli kun lukion oponi antoi minulle tiedon kahden viikon kielikurssista Japanissa. Etsiessäni lisätietoa huomasin hakuajan kurssille päättyneen. Jos oponi olisi välittänyt sähköpostin saman tien saatuaan sen, olisin kerennyt hakea, mutta nyt siihen ei ollut mahdollisuutta.

Kolmas mahdollisuus tuli abivuonna, kun olin lähdössä jälleen kielimatkojen kurssille Japaniin. Varausmaksut oli maksettu ja kaikki näytti menevän hyvin, kunnes pieni ydinvoimala posahti tsunamin takia Fukushimassa. Matka peruuntui, mutta onneksi tarjottiin mahdollisuutta päästä kurssille seuraavana vuonna vain tuhat euroa kalliimmalla hinnalla. En tarttunut tarjoukseen.

Aloitin opinnot yliopistossa ja olin kiinnostunut lähtemään opiskelijavaihtoon. Virheeni oli, että ensimmäisellä hakukerralla hain Kanadaan, Japaniin ja Ranskaan. Vasta käytyäni haastattelussa tajusin, että ainoa kulttuuri mistä haluan oikeasti tietää asuen samalla sen ympäröimänä useita kuukausia, on Japani. Olin vasta aloittanut Japanin kielen ja kulttuurin sivuaineopinnot, joten minua ei valittu vaihto-oppilaaksi edes Japaniin. Täydennyshaussa hain vain Japanissa sijaitseviin yliopistoihin, mutta en tullut valituksi.

Ajattelin, että jos en pääse Japaniin muuten, matkustan sinne väkisin. Tein kolmen viikon lomamatkan Japaniin kesällä 2014 silloisen avomieheni kanssa. Näimme Japanissa reilun neljän kuukauden erossa olon jälkeen, sillä hän oli viettänyt kevään vaihdossa Soulissa. Matkasta on kirjoitettu blogi. Tähän väliin haluan sanoa, että itselleni kyseinen kevät oli luokattoman shaibaa aikaa. Odotin vain kesää työskennellen puhelinmyyjänä ja tehden myöhässä olevaa kandiani koulussa, jossa en halunnut olla. Masennuin lievästi eikä avomiehenikään jaksanut kuunnella toistuvaa valitustani kaikesta.

Nyt asiat ovat kuitenkin paljon paremmin. Opiskelen Laureassa estenomiksi ja melkein jokaiselta kosmetiikan raaka-aineiden luennolta olen lähtenyt hymy persiissä, koska käsitellyt asiat ovat olleet niin mielenkiintoisia. Nyt voin lähteä edustamaan maailmalle koulua, josta olen oikeasti ylpeä. Olen kasvanut ihmisenä ja oppinut itsekkyyttä, omahyväisyyttä ja omien rajojen tuntemista. Englannin kielen taitoni on kasvanut valtavasti ja nykyisin pystyn kommunikoimaan englannilla melkein täydellisesti. Olen onnellinen ja tyytyväinen, että sain rauhassa kasvaa ihmisenä ennen vaihtoon lähtöä, sillä sen aikana voin kasvaa aina lisää.

Näin myöhemmälläkin iällä tuntuu aivan mahtavalta kun yksi unelmista on käymässä vihdoin viimein toteen!

Fushimi Inari pyhäkkö kesällä 2014. Joskus matka voi tuntua pitkältä, mutta olen naiivi ja uskon että sillä on tarkoitus.



Kaiken vaihto-opiskelun alku eli blogin perustaminen. Heti alkuun selitän mistä blogin nimi on peräisin:

Blogini nimeksi valikoitui hankala, pitkä ja kliseinen "Will I leave my heart in Tokyo". Nimi on mukahauska väännös brittiläisen Mini Vivan kappaleesta Left My Heart in Tokyo. Vaikka otsikko on kysymyslause, en laittanut sen perään kysymerkkiä, jotta otsikko taipuisi helpommin tekstissä (ja jotta se ei olisi niin negatiivinen). Lisäksi halusin nimellä tuoda esiin sitä, että vaihto-opiskelu ei ole koko aikaa ruusuilla tanssimista ja suoraan sanottuna minua jännittää edessä oleva vaihto suhteellisen paljon.

Syitä jännitykseen ennen vaihtoa on monia:
  • Olen ainut pohjoismaalainen koko yliopistossa, joten en pääsen juoruamaan kuukielellä muista vaihtareista kenenkään muun kanssa.
  • Ovatko muut vaihto-opiskelijat mukavia? On ihan täysin tuurista kiinni vietänkö kesäni hiimujen vai hauskojen ihmisten kanssa.
  • Japanin kielen taitoni on ruosteessa ja varsinkin kanjit ovat vaipuneet unholaan kuin mustikat jugurttiin.
  • Olenko tarpeeksi innokas japanilaisen kulttuurin harrastaja? Olen lukenut Japanin kielen ja kulttuurin sivuaineena, mutta oma harrastuneisuuteni on jäänyt erittäin kohtuulliselle tasolle. Sivistyksestäni puuttuu monia animesarjoja ja en ole koskaan uskaltautunut edes coneihin tai muihin japanin harrastajien kokoontumisiin.
  • Olen alivuokraamassa asuntoani vaihdon ajaksi ja en tiedä asiasta yhtään sen enempää. Toivon että en ottaisi takkiini vaihdon aikana kovin paljoa. Jee! Sain vuokrattua asuntoni erittäin hyvälle ystävälleni, joten tästä ei tarvitse enää huolehtia! ^_^
  • Vaihtoon liittyvät koulutehtävät ovat vieläkin tekemättä (sainpas sanottua sen ääneen). Sain palautettua tehtävät pari viikkoa sitten ja samalla sain napattua Laurean apurahan, kaikki siis tämänkin osalta kunnossa!
Toivon, että jännitys hälventyy mitä lähemmäksi lähtöpäivä eli maaliskuun 27. päivä hiipii.

Valitsin kliseisen nimen siksi, että vaihtoon lähtöön liittyy monia kliseitä. Vaihto-opiskelu on aikaa jolloin voi löytää itsensä, elämänsä rakkauden, päämäärän elämälleen, tulevan urapolun, nirvanan, haudatun bileteiniyden, maksan maksimialkoholikestävyyden tai yleisen kusipäisyyden (tosin jotkut keräävät kaikki). Vaihto on jotain joka muuttaa elämän, kasvattaa aikuiseksi ja jättää ikuisen paikan sydämeen. Eli se on kuin paha onnettomuus katastrofielokuvissa.

En varsinaisesti pidä kappaleesta johon blogin nimi perustuu, mutta kappale kuvaa mielestäni hyvin vaihtokohteeseeni liittyviä kliseitä. Tokio nähdään usein erittäin kalliina kaupunkina, jossa on kaikkea erittäin erittäin outoa. Neonvaloja on kaikkialla ja kadut ovat täynnä moderneja klubeja. Kaikkialla syödään riisiä tai sushia ja ruoka on fine-diningiä. Japanilaiset pukeutuvat joko cosplay-asuihin tai pukuihin pakauttuen aina täynnä oleviin juniin ja metroihin. Kadulla saa väistellä turisteja sekä talojen katolta hyppiviä salarymaneja.

Ennakkoluulot ovat usein vain ennakkoluuloja joten tässä blogissa pyritäänkin kumoamaan niitä sekä toivottavasti näyttämään elämää Japanissa turismin ulkopuolelta. Pyrin kertomaan mm. miksi valitsin vaihtokohteekseni Japanin, mitä odotan vaihdolta, miten japanilaiset kosmetiikkatuotteet eroavat eurooppalaisista, minkälaista on paras japanilainen ruoka ja onko Tokiossa oikeasti niin kallista kuin väitetään. Lisäksi postauksia saattaa tulla niin omaperäisistä aiheista kuin tulevasta asuntolastani, pakkaamisesta, lentomatkasta ja esittely kampuksesta.

Nyt kun tavoitteet on hinattu kattoon, voin unohtaa koko blogin koko vaihdon ajaksi vähäksi aikaa. Vaihdossa saattaa olla sen verran kiire ja paljon mielenkiintoista koettavaa että postauksia putoilee epäsäännöllisen säännöllisesti.

Shibuyan kuuluisa risteys kesällä 2014. Parin kuukauden kuluttua reittini koululle kulkee aivan vierestä!

Blogin ulkoasu on tehty alunperin englanniksi ja HTML-taitoni ovat pahasti ruosteessa, joten pahoittelen jo etukäteen jos ulkoasu on joskus epäjohdonmukainen.

Jos kysymyksiä tai postausaiheita on mielessä, olkaa hyvä kommentoikaa. Myös muun syyn takia saa kommentoida!